Eilen innostuin ajatuksissani kovasti vanhanaikaisista ompeluseuroista, että unohdin ihan parit muut pohdinnat arpajaisiin liittyen. Ja ne mun on nyt pakko kirjoittaa heti, ettei taas unohdu. Tärkeitä juttuja minulle. Ensinnäkin oli tosi kiva kun arpajaisiin osallistujista löytyi muutama sellainen blogi, mihin en ole vielä törmännyt ja sain taas lisää kivaa seurattavaa. Toinen ilon aihe oli se kun moni olisi voittaessaan ottanut piikkilankatyön. Mä olen usein (siis joka kerta) miettinyt, kun teen piikkilangasta jotain, että kenelle näitä voi tehdä ja haluaako kukaan. Ystävät on sanoneet, että ne on kivoja ja kiitos anna mulle vaan, mutta silti olen joka kerta vähän varuillani. Tämä nyt sitten vahvisti sitä, että kyllä mä voin niitä oikeasti tehdä ja antaa ihan hyvällä omatunnolla eteenpäin. Kiva juttu.

Kommenteissa kyseltiin virkatun kukan ohjetta ja mulla olisi kyllä yksi hyvä ohje, minkä mukaan olen tänään tehnyt kukkia. Laitan sen huomenna tänne blogiin. Ja yleensäkin jos joku kaipailee tarkempaa ohjetta jostakin mun tekeleestä niin kysyä saa. Laitan kyllä ohjeita ja tarkempia teknisiä tietoja näkyviin jos kiinnostaa. Tai sähköpostia. Ihan miten vaan.

Mutta nyt päivän varsinaiseen aiheeseen eli pipoihin. Tässä siis kaksi pipoa itselle Pipoviikkojen innostamana. Tämän ekana valmistuneen ohje löytyy Lauran blogista ja on tehty aivan ohjeen mukaan. Eli täältä löytyy myös virkatun kukan ohje, tosin erilainen kuin mun ohje. Tämän pipon malli on kuin mua varten tehty. Mun päähinevalikoima on tähän mennessä ollut aika vähäpipoinen, baskereita sekä ommeltuja ja huovutettuja hattuja löytyy kyllä. Pipot on melkein sellaisia pihapipoja, mitä ei ilkeä pitää kun lähtee ihmisten ilmoille. Tämä malli on niin kaunis, että kyllä kehtaa pistää päähän kylille lähtiessä :)

Lankana kului Novitan Isoveljeä 30 g puikoilla no 5. Kukkaseen virkkasin mukaan myös Kitten Mohairia. Helppo tehdä. Kerrankin neuloin ilman ensimmäistäkään ongelmaa tai mokaa :o)

Seuraavan pipon ohje löytyi Magknits -sivuilta. Olin jo ennen ohjeen löytymistä suunnitellut tekeväni Saparopipon, mutta ajatuksissa oli vain sellainen pipo, missä on reiät saparoiden kohdalla, ei näin hienoa ollenkaan. Tämä ohje löytyi kuin tilauksesta ja on kanssa sarjaa 'kuin mulle tehty'. Ihana ihana.

Neuloin samanaikaisesti kolmella eri langalla: musta Wool, tummanruskea Vuorelman ryijylanka ja ruskea mikä-lie-lanka. Puikot no 5. Saparopipon painoksi tuli 70 g. Eteen tuli koristukseksi suomenlampaan villasta huovutettu musta sydän, minkä kiinnitin etupistoilla. Takapuolelta otetussa kuvassa näkyy värit ehkä hiukka paremmin - ainakin mun takkutukka, mutta älkää sitä katsoko.

Ja viimenen kuva on pakko laittaa siksi kun taustalla näkyy joitain mun tekemiä huopahattuja. Niissäkin on yksi saparomallin hattu, mutta saparot on eri kohdissa kuin tässä pipossa. Pipossa saparonreiät on paremmassa paikassa ja ne on helpompi kaivaa esille.

Ja jos tuon edellisen pipon tekeminen oli helppoa niin tämä ei sitten ollut. Kolme lankaa samanaikaisesti tarkoitti sitä, että piti silmä kovana seurata, ettei langat putoa ja aina välillä huomasi, että oli neulonut jo vaikka kuinka kauas ja yksi lanka ei ole mukana. Silmukoita ei onneksi tällä kertaa pudonnut kertaakaan - olisi noukkiminen ollut varmaan kamalaa! Ja näin paksuna tätä oli myös aika tönkköä neuloa. Halusin kuitenkin, että tulee paksu ja varmasti lämmin. Ohjeessa luotiin 100 silmukkaa, mutta jos mä tein edelliseen pipoon 80 silmukkaa ja se oli juuri sopiva määrä niin 100 olisi ollut aivan liikaa ja tein tähän sitten silmukoita 88. Tuli sopiva. Ohjeen kavennukset tehtiin mun mielestä vähän oudosti ja pipoon jäi päälaelle ihmeellisiä kupruja. Siinä ohjeen kuvassa ne näkyvät hyvin, että ei ollut vain minun moka. Omasta piposta höyrytin kuprut pois, ne oli ihan kamalat. Mutta nyt tämä on hyvä ja loistava.

Pipo testattiin tänään kun käytiin kaupassa hakemassa mulle huomenaamuksi kahvipaketti. Ja vähän askartelutarviketta myös :) Menin kauppaan nyt ekaa kertaa ilman sauvoja ja sanoin siinä kävellessä, että nyt ei kukaan sitten enää tuijota mua kun vain vähän klenkkaan. Tuijotti kuitenkin. Mutta ei jalkaa vaan päätä. Tuota pipoa. Varmaan ihaillen :)