Kiitos paljon onnitteluista <3 Tyttö on tosiaan hyvin paljon isoveljensä näköinen ja oloinen. Onneksi on omaakin näköä.

Kahvit keitän kyllä, jos vauvaa haluaa joku tulla katsomaan. Tarjoilun kanssa voi muuten olla vähän niin ja näin, mutta yritetään jotain kehittää :)

Tänään saumasin muutaman imun kestovaippohin. Vaikkei näitä nyt voi varsinaisesti käsityöksi sanoa, niin onhan ne sentään ensin leikattu ja sitten saumattu, joten jotain olen joutunut tekemäänkin. Materiaalina perintöpyyhkeitä ja vanha flanellipyjama.

Ei näille imuille nyt mikään erityinen tarve ole, mutta koska materiaalia oli ja halusin jotain tehdä, niin näiden kanssa pääsi ainakin helpolla.

Ulkona on nyt hienon näköistä, mutta minä olen oleskellut vain sisällä. Vaikka sairaalaan jäi 10 kiloa, niin silti painoa on vielä reilusti liikaa ja takkien mahtumisen kanssa on lieviä ongelmia. Jos ne nyt vatsan kohdalta ehkä saattavatkin mennä kiinni, niin rintojen ja takamuksen kohdalla napit pullottavat. Mutta viikon päästä, kun vauvaa saa viedä ulos, lähden vaikka minkälaisessa reuhkassa pienelle kävelylle. Jospa vielä silloin olisi yhtä hienon näköistä kuin nyt.

Nyt kai voi jo sanoa, että kesä on ohi, kun on marraskuu. Eli aika tehdä katsaus mitä tuolla puutarhassa piti tehdä tänä kesänä ja mitä siellä tuli tehtyä. Tälle kesälle oli kovasti suunnitelmia, joista kyllä tiesi etukäteen, että kaikki ei valmistu. Mutta kovin moni kuitenkin.

Hiekkalaatikko näytti keväällä tältä.

Laatikko valmistui ja alue sen ympärillä. Eli tämä suunnitelma toteutui. Ekstrana tuli tehtyä kasvimaalle laattapolku. Ensi kesälle jäi vain kasvimaalle tehtäväksi pari hiekkapolkua.

Kivipolkujen väliin laattojen asettelua. Kaikki laatat mitä pitikin sain laitettua. Ja vähän ylimääräistäkin. Eli ensi kesänä ei näitä polkuja tarvitse tehdä.

Pihamökki, jonka rakentaminen aloitettiin kesällä 2008. Kirjoitin toukokuussa blogiin, että tämä valmistuu varmasti. Noh. Ainoa asia mitä mökissä tapahtui tämän kesän aikana oli grillaaminen ja Toivo sentään välillä lakaisi lattiaa. Muuten se toimi kaikenlaisen roinan varastona. Ja toimii edelleen. Eli tämän valmistuminen odottaa tulevaisuutta - ehkä ensi kesää. Silloin myös mökin eteen olisi tarkoitus tehdä laudoista terassi. Siinä olleet laatat on jo sijoitettu muualle.

Puro ja kaksi pientä allasta. Niiden rakentaminen oli aloitettu jo syksyllä 2008.

Valmistui. Muovit ja kivet ovat paikoillaan. Suihkulähdettä ja pumppua ei laitettu, sillä nyt ei olisi ollutkaan aikaa istuskella kovin paljon keskeneräisellä mökillä tai terassilla niitä katselemassa. Tarvikkeet on jo hankittu eli puro virtaa ensi kesänä.

Se suurin ja aikaa vievin pihatyö eli salaojien uusiminen tuli valmiiksi. Mutta puutarhan istutusten korjaaminen ynnä muu puuha talon ympäriltä jäi kesken, vaikka suurin osa tästäkin valmistui. Luultavasti kaikki olisi valmistunut, ellei se mokoma öljysäiliö olisi mennyt rikki. Se teetti niin paljon lisätöitä ja jouduttiin ottamaan kaivinkone uudelleen pihalle, että pihan ajotien tasaaminen jäi ensi kesälle.

Samoin ensi kesälle jää etupihan laatoituksen laittaminen. Siihen on jo valmistelut tehty. Eli levitetty suodatinkangas ja hiekka. Laatatkin on laitettu, mutta niitä ei ole mitenkään aseteltu, vaan ne on vain pistetty vierekkäin. Tarkoitus oli saada se hiekka vain peittoon. Ovatpahan lähellä ensi keväänä kun työ aloitetaan tosissaan. Alun perin oli tarkoitus jättää tuohon vain tuo hiekka talveksi. Sitten huomasin siellä pari kissanpissakasaa. Melkoisen ison hiekkalaatikon olisivat kissat saaneet heti siihen ulko-oven eteen, joten tuotiin laatat peittämään hiekkaa. Ei haise sitten keväällä. Ja onhan tuota helpompi hoitaakin.

Laattoja löytyi omalta pihalta niin paljon, ettei uusia tarvitse ostaa. Osa on tavallista harmaata betonilaattaa, osa pesubetonia. Ajattelin sekoittaa näitä ja tehdä pesubetonilaatoista jonkinlaisen kuvion tuohon keskelle. On koko talvi aikaa suunnitella mikä kuvio siihen tulee. Rappusten edessä on aiemmin ollut vain kahdeksan laattaa, mutta nyt alue laajennettiin niin, että siihen mahtuu myös pöytä ja tuolit.

Pihan syystöistä on vielä jotain tekemättä. Osa haravoinnista ja perennojen katkomisista. Lunta tuli viime yönä, mutta jos se sulaa pois niin sitten jatketaan siivoamista. Runkosuojat on vielä laittamatta - tähän ei lumi ole sentään este. Pyykkitelinekin pitäisi ottaa pois, sillä talven aikana on suunnitteilla kataa pari puuta. Ainakin se mikä rikkoi volkkarin.

Mutta pihassa kukkii vielä jotain. Komeamaksaruoho. Näitä ei kyllä katkotakaan, sillä pitäähän pupuillekin jotain ruokaa jäädä.

Meille tuli perjantaina flunssa. Pitkästä aikaa. Edellinen taisi olla viime vuoden puolella. Tosin Toivolta se meni jo ohi ja minultakin kai jo ohi menossa, joten voiko sitä edes flunssaksi kutsua. Sen verran oli kuitenkin viikonloppuna veto poissa, että suunnitellut pihahommat jäivät parin tunnin mittaiseksi sunnuntai-iltapäivän puuhasteluksi.

Lähinnä kasvimaata kitkin ja muokkasin. Kahden vuoden hoitamattomuus näkyy ja tuntuu. Osan maasta peitän mustalla muovilla pariksi vuodeksi ja toivon erittäin rikkaruohottuneen kohdan siitä häviävän.

Kasvimaasta myöhemmin. Nyt jälleen jo viikolla valmistunutta etupihaa. Vielä on talon edustan laatoitukset tekemättä, mutta laatoitukselta lähtevä kivipolku valmistui. Minä lähinnä olen tasannut ja levittänyt jaloillani kiviä - mies hoiti kuormaamisen. Mutta istutukset ovat kaikki omaa työtä.

Polku yhdistyy talon toisella reunalla olevaan laajaan kivialueeseen sekä etupihan tulevaan laatoitukseen. Kivet olivat ennen salaojaremonttia talon seinustalla ja hiukan suurempia kuin remontin yhteydessä tuodut ja levitetyt. Se ei haittaa. Nuo kuitenkin sammaloituvat ajan kanssa.

Alueella oli aikaisemmin huonokuntoinen nurmikko. Vain hevoskastanja oli siinä entuudestaan. Se siirrettiin kaivinkoneen kauhalla remontin ajaksi sivuun ja istutettiin uudelleen heinäkuun alussa. Toivottavasti selviytyy muutoista, sillä niitä ei todellakaan tehty oppikirjojen mukaisesti. Aika näyttää. Toistaiseksi puu näyttää ihan hyväkuntoiselta.

Istutusalueelle kasattiin jo ennen mullan siirtämistä kaivinkoneen avustuksella isoja kiviä. Niiden eteen istutin toisaalta ahtaudesta siirrettyjä työkaverilta saatuja jaloangervoja. Angervojen väliin istutin noin 40 tulppaanin sipulia.

Muutaman uuden havun laitoin tuohon eli vuorimänty, tuivio ja pilarikataja. Joku matala havu siihen vielä mahtuisi, en vaan ole jaksanut perehtyä ja miettiä mitä haluan. Takana on kaksi vanhaa tuijaa, jotka näyttävät ruskettuneen kovasti tänä syksynä. Niillähän menee juuret aika pinnassa, joten voi olla, että kaivinkoneen työt ovat tehneet sen verran tuhoa, että nuo kuolevat pystyyn.

Keskelle istutusympyrää laitoin  pienen laatoituksen. Nuo laatat ovat itse tehtyjä ja hyvin erikokoisia ja epätasaisia ja siksi tosi kivoja. Niitä hävisi jonnekin remontin aikana. Eli menivät vahingossa jätekuormassa täyttömaaksi. Muutama sentään säästyi. Noista oli etupihalle tehty pieni alue, joka oli jo sammaloitunut nätiksi. Muutaman vuoden päästä tämäkin.

Peittokasviksi siirsin kääpiöangervoa, joka kukkii parhaillaan. Olen ostanut noita yhden taimen vuonna 2002 ja noin kovasti se oli levinnyt pensaiden alle, missä kasvoi vähän turhan näkymättömissä.

Takakaarteeseen tein pienen yrttimaan. Olen huomannut, että meillä on matka keittiöstä kasvimaalle liian pitkä, että jää nuo yrtit hakematta kun laitan ruokaa. Kuivattujen yrttien purkit ovat lähempänä. Nyt on muutama askel ulko-ovelta. Kasvimaalta siirsin mäkimeiramin, rakuunan ja vähän ruohosipulia. Uusia yrttejä ostin useita: sitruuna-ajuruoho, harmaa-ajuruoho, lehtosalvia, jalominttu, piparminttu ja kivikkokäenminttu. Noita minttuja tuskin käytän mihinkään, mutta niistä tulee ihana tuoksu ja ne keräävät perhosia. Tai voisihan niitä kuivata teeksi, mutta minttutee ei uppoa. Multatilaa jätin tuohon tarkoituksena kylvää yksivuotiset tillit ja persiljat siihen keväisin. Ja sen lisäksi uhkarohkeasti kokeilla, saanko basilikat menestymään ulkona ruukussa. Mies lupasi tehdä pienen aitauksen yrttimaan ympärille joskus.

Pihaa reunusti ennestään aidanne, jossa kasvaa useita erilaisia pensaita. Tällä kulmalla isotuomipihlaja, lännenheisiangervo, mustilanhortensia ja ruusuangervo. Ruusuangervoja ostin muutaman lisää. Niitä ja mustilanhortensioita on siirretty myös ympyrän keskelle.

Tykkään itse kovasti tästä. Ja oikein paljon ilahdutti se, kun kaksi pikkutyttöä pyöräilivät ohi ja toinen kommentoi meidän pihaa. Tämä on kaunein piha minkä olen ikinä nähnyt. Vaikka voisi siinä vähän enemmän olla nurmikkoa. :D

Kyllä oli kaikki kuvat tässä blogissa kaikilta kateissa. Ihan pelästyin kun avasin koneen. Vika ei ollut kuitenkaan kenenkään koneessa vaan minussa kun en muistanut/jaksanut/viitsinyt uudistaa tuota Photobuckettia. Nyt asia on korjattu, pystyy taas lataamaan sinne kuvia ja ne näkyvät.

Aurinkoisena viikonloppuna tehtiin paljon pihajuttuja. Kuten kitkettiin. Tylsältähän se kuulostaa, mutta tehtävä on. Minusta kitkeminen on ihan kivaa yleensä paitsi nyt kun on tuo maha ja kumartuminen ei ole parasta. Suurin osa jo siistitty, pahin jäljellä eli kasvimaa.

Mitään lähikuvia en tänne aio laittaa kitketyistä pensaiden alusista - tuskin ketään kiinnostaa. Mutta muutakin on tehty. Pihakeinulta jatkettu laattapolkua ja siihen ympärille kaivettu istutusalueet ja istutettukin sinne jotain. Vielä tuota oikeanpuoleista aluetta pitää laajentaa ja jaloangervot siihen jakaa, mutta se jääköön ensi kesälle.

Polun oikealle puolelle siirsin ahtaasta piilosta kaksi tuiviota. Vasemmalle puolelle niin ikään pimeydestä ja ahtaudesta muutaman kuunliljan sekä viiruhelpiä. Lisäksi siinä on punaista jaloangervoa.

Keinu jää kuvan vasemmalle puolelle. Itse polku jatkuu istutusalueen läpi ja siitä pääsee näppärästi kulkemaan kompostille. Oikealle puolelle jää pihamökki ja puro.

Kuistin laitoin jo viikolla syyskuntoon. Rautapataan istutin muutaman callunan. Uutta on myös muratti ja pieni havu. Koko kesän kuisti on toiminut vain työkalujen, kenkien ja hanskojen säilytystilana ja se on ärsyttänyt. Nyt on tosi kiva kun sain siihen jotain muutakin.

Kuistilla on kuitenkin edelleen säilytyksessä puoli ämpärillistä puolukoita ja nyt uutena siihen saapui kriikunoita. Puolukoita säilön edelleen hitaaseen rasia/päivä tahtiin. Kriikunat varamaan syödään tuollaisina, vaikka kriikkuhillo olisi hyvää. Mutta hyviä ne on noinkin.

Joskus hämmästyttää se, miten siististi ne koneet parkkeerataan kun pihalta siirrytään takaisin sisälle.

Tänä kesänä ollaan oltu paljon pihalla. Sisällä näyttää ihan kamalalta kun sotkut vain kasaantuvat. Silti sama meno jatkuu niin kauan kun lumet tulevat. Eikä ihan vain olla oltu vaan paljon on tehty ja leikitty. 

Pari päivää sitten kitkin kottikärryllisen rikkaruohoja ja muutenkin siistin yhden perenna/pensaspenkin. Katkoin ukonkellojen ja isotähtiputkien kukinnot, etteivät siementäisi aivan kamalasti. Tuo olisi kyllä pitänyt tehdä jo aikapäiviä sitten, siemeniä rapisi runsaasti varsia katkoessa.

Saman kukkapenkin päädyssä on pihan ainoa omenapuu, josta tänä syksynä tulee muutama omena. Yksi syötiin ja kovin oli hapan. Vielä jäi 21 eli kolmen viikon ajan saan sieltä omenan päivässä.

Etupihan kukkapenkkiä olen laittanut ja siihen saanut erityisen paljon apua. Kuvan ottamisen jälkeen Toivo meni tutustumaan sadannen kerran volkkarin moottoriin, mutta on Toivossa onneksi vähän tuollaista kukkaispoikaakin.

Tämän kukkapenkin perennat ovat kaikki olleet siinä aiemminkin, nyt jaoin niitä vähän ja osa sai kodin muualta. Vain punahatun siirsin muualta ahtaasta tähän kasvamaan. Jospa kukkisi ensi vuonna enemmän kuin kaksi kukkaa.

Talon ympärystän siistiminen salaojaremontin jäljiltä on siis vielä kovasti kesken. Pohjois- ja itäpuolet on jo saatu kuntoon.

Tältä näytti ennen. Kivien paikalla oli aikaisemmin sammaloitunutta nurmikkoa. Ei se sammal minua häirinnyt, mutta tarkoitus oli, että nuo pienet nurmikkokaistaleet talon ympäriltä poistetaan ihan vain nurmikon leikkaamisen helpottamiseksi. Ja minä kun pidän kivistä niin nyt niitä on runsaasti.

Istutusaluetta levensin myös ja siihen jaoin alueella ennestään olleita päivänliljoja, kuunliljoja, taponlehteä, saniaista ja kimikkiä. Ahtaasta kolosta siirrettiin myös paikalle pari japaninmarjakuusta.

Kahden istutusalueen välissä on pienet laatoista tehdyt portaat, joita pitkin pääsee pihamökille.

Itäpuolella oli myös koko kivialueen täydeltä puolestaan hyvin voikukkaista nurmikkoa. Suuri osa nurmikosta peittyi kivillä. Päätyyn tulee enemmän istutuksia ja kivipolku, mutta polun tekeminen on vielä kesken. Tässäkin laajensin hiukan reunan istutusaluetta ja ostin siihen jo ennestään siinä olleita seppelvarpuja. Toisaalta pihalta siirsin pois kuunlijoja ja samalla jaoin niitä.

Kivialueen keskellä olevalle istutusalueelle ostin muutaman pikkuhavun. Muualta pihalta siirsin siihen valkoruusuangervot ja perhoangervot sekä rönsytiarellaa ja liljoja.

Etupihan laittaminen on vielä kesken. Istutukset on melkein kaikki jo paikallaan, mutta kivien, hiekan ja laattojen asennus on vielä vaiheessa.

Länsipuolen laittaminen taitaa jäädä ensi kesään. Tai eihän sitä ikinä tiedä. Mutta lisätyötä pihahommiin toi hajonnut öljysäiliö ja sen poistattaminen, joten vielä ei uskalla tuonne mitään tehdä, koska taas tulee kaivinkone pihalle.

Toivolle löytyi perjantaina pihatöitä varten uudet saappaat. Vanhat hapertuivat rikki monesta paikasta ja sukat olivat jatkuvasti märkinä. Sen siitä saa kun säilyttää saappaita koko kesän ulkona auringonpaisteessa. Perjantaina Prismassa tehtiin saapasostoja ja siellä Toivo sai elämänsä ensimmäiset kauppaitkupotkuraivarit. Niin iso poika se jo on.

Ja eilisestä illasta kiitos emännälle sekä muille mukana olleille. Neulominen oli mukavaa hyvässä seurassa ja kakku oli makeaa :) Tänään taas kakkua luvassa kun mennään kummipojan ja siskonsa synttäreille. Makeaa elämää minulla. Mutta nyt pihalle.

Arpajaiset järjestetty ja arvonta suoritettu. Voittajiksi selviytyivät Teija ja Anu. Pistä Anu sähköpostilla osoitteesi, niin laitan korun postissa. Teijan osoite multa jo löytyykin. Mutta saat sinäkin sähköpostia laittaa :)

Niin ja se oikea vastaus oli ruosteiset avaimet. Ja jos vaikka jotakuta kiinnostaa niin mies osti kompressorin (joka sattui olemaan vieläpä toimiva) ja Toivo sai pikku traktorin tai oikeastaan kolme, joista yksi vanha Lego.

Liinakysymykseen sen verran, että jaksan kyllä kantaa Toivoa vielä liinassa. Ylämäkien kävelystä tulee lonkat kipeiksi, mutta muuten ei. Tuolla Toivo oli vain murto-osan liinassa minun sylissä. Kuvassakin nukkuu miehen kantamana. Liinaa enemmän poika käveli ja sitäkin enemmän oli rattaissa. Ja välillä muidenkin sylissä. Eli eteni monin eri tavoin.

Sitten pari päivitystä takanapäin olleeseen kivipurokysymykseen vastaus. Meillä on pihalla kolme pienen pientä allasta, joista kaksi on yhdistetty purolla. Eli tuohon kivipuroon on tarkoitus laittaa vesi virtaamaan, kunhan saadaan pumput ja letkut asennettua. Pihalta löytyy tämän lisäksi lukematon määrä kivipuroja ja muitakin kivialueita ilman vettä.

Viime viikko sujui jälleen runsaasti pihatöitä tehdessä. Lähinnä sitä mullan kärräystä, levitystä ja istuttamista. Eikä vielä näy tuolle puuhalle loppua. Sen lisäksi on luvassa hiekan levitystä, laattojen asentamista ja kivien levitystä. Osin näyttää jo oikein hyvältä ja aikaa kuluu myös valmiiden istutusten ihasteluun.

Muutakin on ehditty tehdä kuin vain mullankärräystä. Kuten kierrelty puutarhamyymälöissä pensasostoksilla ja muilla pihan tarvikeosoksilla. Myös tulevalle matkalle on hankittu tarvikkeita. Mies osti autoon kattoboxin kahdellakympillä. Se oli halpa kuin saippua, mutta myös ehkä rumin boxi ikinä. Mutta eipä houkuttele varkaita.

Puutarhatöistä innostuneena olen myös päivittänyt ajan tasalle omat piirrokseni meidän pihasta ja istutuksista. Tiedän nyt joten kuten mitä missäkin kasvaa, milloin ne on hankittu ja mistä ja sijainnitkin ovat suunnilleen oikein. Ei montaa epäselvää jäänyt. Jos vaikka talven aikana ehtisi värittämään nuo. Ja jos ei ehdi ei sekään haittaa.

Ystäviäkin olen ehtinyt tavata viikolla. Toisia tosi pitkästä aikaa. Liiankin pitkästä. Viime viikolla olikin kivat kelit terasseilla istumiseen.

Ja koska nyt sattuu olemaan parasta marja-aikaa niin kiirettä pitää senkin takia. Mustikoita en ole harmikseni ehtinyt keräämään. Ja nyt kun niitä olisi reilusti. Mutta mustikoiden osalta tuli hyvä ystävä apuun. Sain pyytämättä kotiovelle toimitettuna kaksi vadillista vasta poimittuja ja putsattuja mustikoita. Itselle jäi vain pakasturasioihin laittaminen. Osa sitten syötiin heti, osasta tehtiin rahkaa ja pieni osa säästettiin hilloon. Kiitos paljon näistä herkuista.

Omia puutarhan marjoja olen kyllä ehtinyt keräämään eli vadelmia. Moneen vuoteen en ole tehnyt hilloa, mutta tänä vuonna innostuin. Nyt meilläkin on tulevaksi talveksi pari purkkia vadelmahilloa ja toiset pari mustikka-vadelmahilloa. Voi olla, että loputkin vadelmat päätyvät hilloksi.

Toinen säilöntäasia on edessä luultavasti ensi viikonloppuna. Mehujen keitto. Tämä on siinä mielessä iso juttu, että en ole ikinä aikaisemmin mehua tehnyt. Mehumaijoja löytyy kyllä varastosta kaksi kappaletta. Toinen niistä on kenties jopa kunnossa. Ohjeita ja neuvoja löytyy netistä ja tuttavilta pilvin pimein, mutta ongelmana on lähinnä pullojen puute. Viinipulloja kyllä olisi, mutta koska säilön mehut jääkaappiin, olisi pienempi pullokoko parempi. Ehdotin miehelle jokin aika sitten, että nyt on juotava pullo kossua päivässä, että saadaan sopiva määrä sopivan kokoisia pulloja kasaan, mutta vielä ei olla ehditty korkkaamaan sitä ensimmäistäkään. Onhan tässä vielä aikaa.

Kaiken tämän ohella olen yrittänyt häätää meille keittiöön pesiytyneitä pikkukärpäsiä. Eilen pongasin netistä neuvon, että lautaselle vettä, johon tiskiainetta ja etikkaa ja kärpäset hukkuvat siihen sankoin joukoin. Illalla laitoin ansan lautaselle. Aamulla siinä oli yksi kärpänen. Sekin oli varmaan kuollut lentäessään ohi ja tippunut lautaselle vahingossa. Tänä iltana laitetaan lautaselle olutta. Sekin on kuulemma aivan idioottivarma ansa. Jos jollakin on joku oikea kokemus oikeasta tavasta hävittää kärpäset ilman myrkkyjä niin otan mielelläni neuvoja vastaan.

Ja koska olen yleensä parhaimmillani pienen kiireen keskellä olen kaiken muun puuhan ja fyysisestä työstä aiheutuvan väsyn ohella jaksanut myös muutaman rivin iltaisin neuloa. Toivolle pitäisi saada villahaalari valmiiksi parissa viikossa, että saadaan se matkalle mukaan. Vaikkei me millekään naparetkelle olla lähdössä niin yöt saattavat hyvinkin olla kylmiä ja villahaalarille käyttöä. Olen laatinut itselleni oikein suunnitelmankin haalarin valmistumista ajatellen. Jo lauantain jäin suunnitelmasta jälkeen, mutta koska keskiviikoksi on luvassa sadetta ja silloin tuskin tulee pihalla oltua niin paljon kuin aurinkoisina päivinä niin ehkä ehdin kiriä silloin puuttuvat silmukat.

Puuhan täyteisen viikon huipennus saatiin eilen kun käytiin kummipojan kahdeksanvuotissynttäreillä. Kakkua nam. Toivo oli innoissaan, vaikka isompien lapsien leikkejä enemmän kiinnosti hyvä pulla ja komea pihalelurivistö.

Kun tultiin kotiin Toivo tarttui heti autosta ulos päästyään toimeen. Minä olen ainakin onnistunut hyvin aivopesemään pojan pitämään puutarhatöistä.

Sunnuntaina tehtiin pihatöitä ihan koko päivä. Eilen aamullakin lapioin Toivon kanssa ennen kuin lähdettiin Ilmarille kylään. Tänään olimme taas lapion varressa aamusta heti useamman tunnin. Kohta pitää lähteä pankkiin äidin asioita hoitamaan, mutta sen jälkeen taas pihalle. Nyt on puutarhapuuhat vieneet voiton kaikesta muusta tekemisestä.

Sunnuntaina siivottiin yksi kompostikasa ja siistittiin sen ympärillä kasvavia tuoksuvattuja. Ne ovat kyllä hyvä näkösuoja kompostikasalle. Ei häiritse kompostin ulkonäkö kuin naapuria. Nyt siistitty kasa on suurimmaksi osaksi tammen ja vaahteran lehtiä. Ilokseni totesin, että jopa tammen lehdet olivat maatuneet hyväksi mullaksi ja sitä multaa kuskattiin heti käyttöön. Aloitin sittenkin kaivamaan nurmikkoa pois yhden istutusalueen edestä. Tarkoitus on jakaa siinä olevia angervoja laajemmalle alueelle. Samalla alueen muoto muuttuu järkevämmäksi ruohonleikkuuta ajatellen. Laattapolkua jatkan hiukan ja ostan siihen ehkä myös muutaman ruusun lisää. Kuunliljaa haluaisin tuohon altaan reunalle - pitää jakaa joku puska. Ei siihen montaa tarvitse.

Toinen iloinen asia oli se, että löydettiin pihasammakko sittenkin yhdestä pikkulammikosta. Siellä se on jo useamman kesän asustanut, mutta tänä vuonna sitä ei ole vielä näkynyt, ennen kuin sunnuntaina. Ja yksi pikkusammakko myös. Sammakon olemassaolo täytyy nyt käydä tarkastamassa joka päivä.

Kolmas ja ehkä kaikkein iloisin asia: romukasa haettiin pihasta ja tänään tuli iso kasa multaa tilalle. Kahden ison kuorma-auton käynti pihalla on ollut aika kova juttu. Minua kiinnosti lähinnä kuitenkin vain se multa.

Aloitin heti multakuorman saavuttua siistimään salaojaremontin jälkiä. Leikkasin vaurioituneita oksia, harasin savikökköjä ja sammalmättäitä pois. Ja levitin hiukan multaa. Varsinainen mullan lapioiminen ja kärrääminen on sovittu miehen tehtäväksi, mutta ihan vähän oli pakko aloittaa. Kuorma-auto ei ollut ehtinyt ajaa edes pihasta vielä pois kun yksi mies oli jo multakasaa lapioimassa.

Nyt olen niin innoissani, että haluaisin olla vain pihalla. Mutta on kuitenkin tuo yksi pieni tuossa ruokittava välillä ja annettava sen nukkua päiväunetkin. Hyvä niin - tulee itsekin pidettyä taukoa. Mutta iltapäivällä lapiot pääsevät taas töihin :)

Puutarhassa ei ole muutamaan viikkoon tapahtunut muuta kuin toiset kukat kukkivat ja toiset lakastuvat. Kitkemisurakka pitäisi jälleen aloittaa. Kovasti nyt olisi intoa aloitella talon ympäryksen siistimistä salaojaremontin jäljiltä, mutta vielä ei voi. Pihalla lojuu remontin jäljiltä iso romukasa ja se olisi saatava pois, että tilalle mahtuu tilaamaan multaa. Romukasan hakija näyttää olevan aika hidas. Viimeisin lupaus oli viime viikon torstai tai perjantai. Siinä se kasa kuitenkin yhä nököttää.

Maanantaina kiertelin ja katsastin vähän sitä, että tuleeko pihalta minkäänlaista satoa. Ja kyllä sieltä jotain saadaan. Kasvihuoneesta tomaatteja ja kurpitsaa.

Neljästä omenapuusta vain yhteen tulee omenia. Päärynäpuussa ei ole kukinnasta huolimatta raakileita ollenkaan. Kahteen kirsikkapuuhun tulee yhteensä kuusi kirsikkaa. Jotka tosin taisivat eilen mennä parempiin suihin. Harakka on nyt kovasti päivystänyt pihalla. Kuten myös rastaat. Ainakin noiden tuomipihlajoiden marjat ovat nyt kova sana. Harakka se kun ei ole kovin nirso niin näytti syövän myös edelliseltä vuodelta aroniaan kuivaneita marjoja.

Kirsikkapuun lomassa kasvaa pensaskärhö. Tuon kärhön pitäisi olla metrin korkuinen, mutta meidän yksilö kasvaa noin kaksimetriseksi.

Muutama metsämansikka syötiin pihalta, samoin kasvimaalla aluskasvina kasvavasta puutarhamansikasta löytyi muutama pieni marja. Karviaisia näyttäisi tulevan paljon kuten myös puna- ja mustaherukoita. Jollei niitä sitten syö rastaat tai harakat. Meillä ei marjapensaita pahemmin suojata. Joskus olen laittanut verkot ja mikään ei ole niin kamalaa kuin löytää sieltä kuollut lintu. Eivät ne kuitenkaan kaikkia marjoja syö, joten jääköön suojat. Vadelmiakin näyttäisi tulevan, samoin puutarhamustikassa on tänä vuonna ensi kertaa kunnollinen määrä raakileita. Meillä kasvaa kuusi mustikkapensasta mäntyjen katveessa. Varmasti on maan happamuus mustikoille sopiva, mutta ehkä paikka on hiukan liian kuiva.

Muutama tälle kesälle tarkoitettu urakkakin on valmistunut kesä-heinäkuussa. Puro ja pienet piha-altaat on kivetty. Pumput ja suihkulähteet on vielä laittamatta, koska sopivan mittainen letku puuttuu. Se kyllä ehtii vielä tälle kesälle.

Puron kivet näkyvät hiukan punaisten jaloangervojen takana.

Parin pientä laattapolkua on myös valmistunut. Keinun edustalle laitoin laattoja, sillä niitä pitkin on helpompi kävellä kuin kivillä.  Tuohon eteen on vielä tarkoitus suurentaa istutusaluetta ja myös jatkaa polkua. Sen teen tänä kesänä jos viitsin. 

Ensi kesäksi onkin sitten vain pari isompaa suunnitelmaa, jollei tältä vuodelta siirry mitään ihmeitä. Ne ovat leikkimökki ja sen yhteyteen istutusalue sekä mansikkamaa. Ja hyvällä mallilla ovat tämän vuoden urakat. Mutta kesäkin menee niin nopeasti.

Kerron nyt hiukan meidän kasvihuoneesta, kuten lupasin joku aika sitten. Olen aina haaveillut isosta lasisesta kasvihuoneesta, mutta meidän pihalle rakentui pienen pieni muovinen ehkä 5 - 6 vuotta sitten. Iso lasinen on edelleen haaveissa, mutta tällä hetkellä aika kasvihuoneen hoitamiseen on vähissä, joten pikkuriikkinen huone on juuri sopiva.

Kasvihuone on itse rakennettu. Ohje tähän oli Talo & Koti lehdessä. Nyt en valitettavasti ohjetta etsinnöistä huolimatta löytänyt, vaikka tiedän sen olevan tallessa, joten tarkempaa vuosilukua ja numeroa en tähän hätään saa. Tämä valmistettiin syksyllä, kun silloin on enemmän aikaa ja olihan se sitten valmiina keväällä odottamassa. Kasvihuoneen katolla oleva nuppi on vanha puinen kynttilänjalka. Muovi on kasvihuonemuovia, eikä ole revennyt tai haurastunut vielä mistään.

Kasvihuoneeseen mahtuu yleensä noin neljä tomaattia. Tänä vuonna sinne on istutettu kolme ja lisäksi muutama yrtti ja kesäkurpitsa. Mullan päälle olen levittänyt ruohosilppua kosteuden haihtumisen vähentämiseksi.

Pieni hylly täältä löytyy myös, mutta siellä ei tänä vuonna kasva mitään. Tavaroita on vain kertynyt. Öljylyhdyssä pidämme talvisin valoa.

Laitoin pahimmalta paahteelta varjostavia istutuksia taakse: humala, lipstikka ja nauhus. Viisaasti pohjoisen puolelle :)

Tuuletusikkuna huoneessa on myös, vaikka yleensä ovi on keskikesän auki yöt ja päivät.

Niin ja yksin ei enää ole tarvinnut kasteluita hoitaa.

Kasvihuone sijaitsee pikkiriikkisellä kasvimaalla. Kasvihuoneen viereen olen istuttanut monivuotiset yrtit. Sain tuon laatoitetun polunkin valmiiksi muutama päivä sitten. Aikaisemmin siinä oli hiekkapolku ja multaosuudet oli reunustettu laudoilla. Nyt on paljon kivempi.

Kasvimaan toinen puoli vaatisi vielä melkoisia huoltotoimenpiteitä. Päädyssä kasvaa monivuotisia: pillisipuli, raparperi, karviainen, parsa ja koripaju. Näiden aluskasvina huonokuntoista mansikkaa. Raparperin takana on pieni komposti. Nyt kasvimaalle on istutettu etupihan kukkia pakoon kaivuutöitä ja vähän sipulia. Herneet jäivät laittamatta, sillä siemenet olivat lopussa kaupoista, silloin kun niitä etsin. Loput hiekkapolut pitäisi poistaa ja laudat kaivaa maasta. Muutenkin tuonne on kertynyt jonkinlainen jätekasa. Yhdessä kohdassa kasvaa niin tiukkaa rikkaruohoa, että olen päättänyt tainnuttaa ne mustan muovin alle muutaman vuoden aikana, enkä edes yritä kitkemistä. Multaa täytyy tuoda lisää ja keksiä joku hyvä keino miten saan hävitettyä peltokortteen. Sellaista keinoa ei taida olla olemassakaan.

Tälle kesälle oli luvassa viisi isoa tai melkein isoa pihaprojektia. Niistä ensimmäinen on valmis eli hiekkalaatikko ja sen ympäristö. Keväällä paikalla oli vain kasa hiekkaa. Ihan hyvä alku hiekkalaatikolle. 

Laatikko tuli kasvimaan viereen ja samalla siistin ympäristöä. Aloitin tekemällä hiekkapolun kasvimaan ja viereisen entisen mansikkapenkin välille. Mansikat olivat punkkisia, joten tälle paikalle ei niitä enää tule. Tilalle istutin kolme koivuangervoa. Niitä oli sillä paikalla ennestäänkin. Loput mansikkamaasta jätin mullalle ja uskon, että vieressä kasvava heinä leviää alueelle varmaan turhankin tehokkaasti. Tämä alue on ollut hoitamatta pari aiempaa kesää, joten sinne oli pesiytynyt paljon erilaisia rikkoja. Koko projektin ehkä kovin homma oli sen kitkeminen.

Seuraavaksi levitin suodatinkankaat kasvimaan edustalla olevalle nurmikolle. Jo olemassa olevien perenna/pensaspenkkien väliin. Päälle laitoin hiekkaa. Hiekkalaatikon paikan ympäröin suurilla omalta pihalta kärrätyillä kivillä. Kiviympyrän sisäpuolen täytin tietenkin hiekalla. Ja leluilla. Hiekkalaatikon takana kasvaa muutama karviainen. Siitäkin on ollut iloa jo paljon. Ensin kukkien ympärillä pörräävät kimalaiset ja nyt marjojen alkujen kerääminen ämpäriin.

Osa hiekka-alueesta sai laatoituksen. Laatat ovat vanhalta patiolta, jonne nyt on tulossa mökki.

Laattojen asentaminen jatkuu edelleen siten, että yksi rivi jatkuu kasvimaan toiseen reunaan asti polkuna. Samalla hävitän kasvimaalta lautareunukset ja osan poluista otan viljelykäyttöön.

Olin suunnitellut tämän laatoitustyön ensi kesälle, mutta aloittelin jo ajatuksella, että yksi laatta päivässä. Ei tule liian raskaaksi, eikä ala kyllästyttämään. Tänään laitoin kaksi laattaa.

Hiekka-alueen eteen kaivoin entisten perennapenkkien jatkoksi lisää multatilaa. Toiselle puolelle istutin riviin etupihalta siirrettyjä kuunliljoja. Toiselle puolelle samaisia kuunliljoja sekä myöskin salaojaremontin jaloista lopullisesti pois pari pallohortensiaa sekä lumikärhön. Pallohortensioita oli ennestään alueen toisella puolella. Kärhö tarvitsee kiipeilytelineen, joka on ehkä myös seuraavan kesän töitä.

Alueelle tuli päivänvarjo pahinta porotusta varjostamaan. Samalle alueelle antaa lähistöllä oleva koivu varjoa parin tunnin ajan. Kuumimpina päivinä yritetäänkin ajoittaa nuo hiekkalaatikkoulkoilut noihin varjoaikoihin.

Alueesta tuli kiva. Toki nuo leikit leviävät laajemmalle ja aina sinne missä äiti on. Mutta aika pitkään Toivo jaksaa leikkiä tuossa laatikolla, hiekalla, kasvimaalla ja kasvihuoneessa. Kasvihuoneen tuoreet yhdessä laitetut istutukset saavat reippaalta puutarhurinalulta päivittäin vettä. Tai ainakin jotakin kastuu.

Tätä aluetta on tarkoitus laajentaa sivulle ensi kesänä. Silloin sinne tulee leikkimökki ja vähän istutuksia. Ainakin pieni mansikkamaa.

Nyt on piha aivan myllätty ympäri talon. Olen miettinyt, että kuinka kauan kestää henkisesti toipua istutusten häviämisestä. Takaisinhan ne siihen laitetaan missä olivatkin, mutta aika suuri työ siinä on. Sitten joskus.

Kaiken keskellä on suuren huomion saanut tämä

Jokaisen huoneen ikkunan alle on siirretty tuoli, että joku voi katsella aina oikeaan suuntaan. Toki pihallakin seuraamme kauhan työskentelyä, mutta enimmäkseen kuitenkin ikkunasta käsin.

Ja jottei aivan stressaannuttaisi kaiken jännittävän katselemisesta, oltiin maanantaina osa päivästä Lahdessa. Torilta ostettiin kasvihuoneen täytettä ja juotiin kahvit. Asioitiin myös lankakaupassa pitkästä aikaa. Taisivat olla ensimmäiset lankaostokset sitten Tapion kaupan reissun. Kesäkassitarve iski ja omasta varastosta ei puuvillaa löydy kuin mustana. Ja musta kesäkassi on jo. Ihan puuvillaa ei ole kaikki, mutta tarviihan sitä muutakin tehdä kuin vain kassi. Ostoskoriin eksyi lankoja merkiltään Noro Silk Garden Sock Yarn, Blend Bamboo ja Bombay.

Eilen puolestaan kävin Toivon ja ystäväni Niinan sekä tyttärensä Saaran kanssa siivoamassa mökkiä. Sinne kun on tarkoitus mennä juhannuksena ja paikat ovat vielä viime kesäisen kattoremontin jäljiltä. Saatiin yllättävän nopeasti tupa siivottua. Saunan siivoamisen hoitakoot muut juhannuksen viettäjät. Kuten myös puuceen tyhjennyksen.

Vaikka piha on nyt kuin hyvin pahan myrskyn jäljiltä, olen silti aika innoissani. Päästään eroon muutamista talon alkuperäisitä istutuksista ja samalla toista puolta pihaa muotoillaan eri tavalla. Saadaan uusi muuri ja kauha kauhoi myös nurmikkoa pois ei toivotusta paikasta. Eikä aivan kaikki vanhat saviset salaojaputketkaan ole hajonneet kauhan alle, vaan osa on noussut ylös ehjinä. Näille keksin kyllä jotain käyttöä.

Viime päivinä ja viikkoina on pihalla tehty koko ajan jotain. Mies on siirrellyt kiviä ja kasveja talon ympäriltä huomenna alkavan salaojaremontin tieltä. Minä lähinnä kitkenyt ja patsastellut ja rakennellut hiekkalaatikon aluetta. Se alkaa olla jo pikkuista vailla valmis. Sain vielä jatkoidean tuota tehdessä kasvimaan polkujen laatoittamiseen. Se taitaa jäädä ensi kesään leikkimökin rakentamisen kaveriksi. Höh. Miksiköhän sitä pitää olla koko ajan suunnitteilla isoja ja suuruudenhulluja ideoita. Miksei riitä se, että istuttaa muutaman kukan sinne tänne. Hiekkalaatikkoalueen jälkeen siirryn kai pohjustamaan tulevan leikkimökin paikkaa. Tai sitten saatan loppuun syksyllä aloitetun puron.

Kasvimaalle jäi perennojen siirtämisen jälkeen sen verran tilaa, että sain pussillisen sipuleja istutettua eilen. Yhteen nurkkaan mahtuu vielä herneet. Huomenna menen torilta ostamaan pari tomaattia ja persiljan sekä Toivon repimän kesäkurpitsan tilalle uuden. Lähipuutarhalla käynniltä tarttui mukaan muutama koivuangervo entisten seuraksi ja hauska valkovihreä oregano.

Äitienpäivälahjaksi saatu jalosyreeni Moskovan kaunotar on vielä istuttamatta, mutta kukkii kauniisti.

Kitkiessä tein löydön. Useampi vuosi sitten ostin vahingossa törkeän hintaisen perennan nimeltään himalajanjalkalehti Podophyllum hexandrum. Se ei ole kukkinut vielä kertaakaan, mutta tänä vuonna siinä oli pari kukkaa. Ei kovin kummoisia nuo kukat, lehdistö on kyllä kiva ja näyttävä.

Toinen erikoisuus pihalla on höyhenpensas Fothergilla major 'Velho'. Taisin esitellä sen ainoaa kukkaa jo viime vuonna. Mutta tänä vuonnapa kukkia on jo kaksi. Pensas on hidaskasvuinen ja vielä kamalan pieni. Eikä kasvuun auta sekään, että annetaan pupujen syödä se joka talvi. Jospa tänä syksynä muistettaisiin suojata myös tuo.

Tässä nämä erikoisimmat kukkiva tällä hetkellä. Komein kukinta lienee kai tällä hetkellä syreeneissä, vuorikaunokeissa ja pergolaan istutetuissa alppikärhöissä.

Huomenna aamulla kello seitsemän aloittaa pihalla kaivinkone. Tähän asti onkin kaikki pihatyöt hoidettu käsivoimin lapiolla.

Puolitoistavuotiaan päivän päivitykseen vielä lisäys, että nenä niistetään useita kertoja päivässä. Minulla ja Toivolla on ollut ärsyttävä sitkeä nuha neljä viikkoa tai jotain sinne päin. Nyt saattaa ehkä olla sellainen tilanne, että se olisi kohta ohi. Ehkäpä juhannukseen mennessä.

Täällä olisi myös useita valmistuneita käsitöitä, mutta niitä ei ole kukaan jaksanut kuvata. Sekin on ärsyttävää. Ne ilmestyvät blogiin myös ehkä juhannukseen mennessä.

Sitä ennen puutarhaa. Olen ollut pihalla joka päivä. Kitkenyt ja tehnyt hiekkalaatikon ympäristöä. Levittänyt hiekkaa ja laittanut laattoja. Seuraavaksi alueelta on tarkoitus kaivaa vähän nurmikkoa pois ja laittaa multaa tilalle ja istuttaa etupihalta siirrettäviä kasveja. Näistä kuvia valmiina.

Muutaman tunnin päivässä saan pihatöitä eteenpäin. Toivo viihtyy hyvin itsekseen hiekan parissa. Tai sitten auttaa minua. Joka tapauksessa olen hyvin yllättynyt, miten paljon vähemmän huomiota ja syliä Toivo pihalla vaatii. Ehkä se jatkuva näköyhteys. Tai suunnaton kiinnostus hiekkaa kohtaan. Hiekka vie voiton äidistäkin.

Narsissit ovat avautuneet meidänkin pihalla. Täällä kevään kukat kukkivat aina pari viikkoa myöhemmin kuin muualla. Kesällä eroa ei enää huomaa.

Myös voikukat vasta aloittelevat kukintaa. Muualla näyttää olevan jo komeita keltaisia kukkameriä. Meidän pihalta pongasin vain tämän yhden kukassa olevan. Vaan kohta on meilläkin keltaista.

Lehtokotiloita olen keräillyt pieneen maalipurkkiin aina kun näen. Toistaiseksi vasta purkin pohja on peitossa. Pesäkuusien alta löysin niiden kokoontumispaikan. Sieltä löytyi hurjat parikymmentä kappaletta. Koska meillä on paljon istutuksia ja lehdet ja roskat jätetty istutusalueille, niin epäilemättä noiden kotiloiden määrä kasvaa reippaasti ja nopeasti.

Kasvimaalle ei tänä vuonna tehdä juurikaan kylvöjä. Syy on se, että sinne siirretään etupihan perennapenkistä kukat evakkoon salaojien kaivamisen tieltä. Sekin työ pitäisi aloittaa ja olen vähän suunnitellut sitä huomiseksi. Jos kasvimaalle jää tilaa, niin sitten laitan sinne sipulia. Yhden kesäkurpitsan saan ehkä jonnekin mahtumaan ja kasvihuoneeseen pari tomaattia. Myös pussillisen herneitä yritän johonkin rakoon mahduttaa.

Raparperit on jo hurjan isot, mutta kevään ensimmäinen raparperipiirakka on vielä tekemättä.

Kasvimaan yrttitarhaa vartioiva variksenpelätin on mennut vuosien aikana melkoisen huonoon kuntoon. Toisaalta ei se niitä lintuja pelotellut ehjänäkään.

Pihalla on nyt reippaasti tekemistä. Puutarharaportteja on luultavasti luvassa tiheämpään kuin edellisenä kesänä.

Kävin torstaina ensimmäistä kertaa Nastolan neuletapaamisessa. Mukavaa oli ja varmasti jatkoa seuraa. Nyt olisi sitten kuukausittain kolme eri tapaamista, mihin mennä. Oikein kiva.

Pihalla puuhastelu on viime päivinä vienyt voiton kaikesta muusta tekemisestä. Aina sinne kun ehtii. Onneksi Toivo (ja Eemeli) on myös innokas olemaan ulkosalla. 

Ihan en ole vielä ehtinyt koko pihaa putsaamaan, mutta suurimman osan kyllä. Suurempia haravointeja en tee, mies hoiti asian syksyllä. Lähinnä pientä rapsuttelua ja risujen siivoamista. Perenna/pensaspenkkejä en siivoa ollenkaan, jääkööt lehdet ja roskat sinne maatumaan lannoitteeksi. Jotenkin tämä kevät on ihanaa, kun kaikki näkyy niin hyvin ja piha on tyhjä. Näkee kivasti kissojen vaeltamisen kun ei ole vielä lehdet peittämässä näkyvyyttä.

Meidän puutarhassa ei ole juurikaan näkynyt myyrien tekemiä tuhoja. Ja niitä on kuulemma tänä vuonna paljon. Yhtä viime keväänä istutettua omenapuuta on varresta pikkuisen kuorittu ja etupihan aidanteessa menee joitakin myyrien reittejä ja koloja. Niiden vauriot taitavat selvitä vasta myöhemmin kesällä. Mutta riesa, jota meillä ei ole vielä tähän asti ollut, näkyi saapuneen tänä vuonna tännekin. Lehtokotilot. En niitä vielä mitään hurjaa määrää ole purkkiin kerännyt, mutta taitavat olla aika innokkaita lisääntymään. Ankkojen hankkimista olen suunnitellut lehtokotiloiden varalle jo pitkän aikaa. Ei vielä tänä kesänä, mutta ensi vuonna sitten. Koska. Täksi kesäksi meillä on ihan hirveän isoja juttuja tulossa pihalle. Osa piti tehdä jo viime vuonna, mutta eipä tehty. Aloitettiin kyllä. Tänä kesänä on tarkoitus ainakin muutama noista saada valmiiksi. 

Hiekkalaatikko ja oleskelualue kasvimaan kupeeseen. Piti tehdä jo viime kesänä. Ainoa mitä silloin tuohon tuli oli hiekka. Hyvä alku sekin.

Kivipolkujen lomaan laattojen asettelua. Aloitettu viime kesänä. Yksi laatta jo paikallaan.

Pihamökki. Aloitettu viime kesänä. Hyvällä mallilla ja varmasti valmistuu tänä vuonna.

Puro. Aloitettu viime syksynä. Ehkä valmistuu, ehkä ei.

Ja se suurin juttu. Samalla ainoa mikä on pakko tehdä tänä kesänä myös valmiiksi. Salaojien uusiminen talon ympärille. Kasvit ja kivet evakkoon talon kulmalta. Onneksi näitä kasveja ei ole talon läheisyydessä tämän enempää. Ensi viikolla tulee kaivinkoneukko katsomaan ja toteamaan, että kyllä ne kaikki kauempanakin olevat puskat pitää siirtää.

Olen vaihtanut kukkien multia ja tehnyt vähän kevätkylvöjä ja istutuksia. Mutta vain hyvin vähän. Ja nämäkin jo puolitoista viikkoa sitten.

Mullan vaihdoin vain yhteen ruukkuun. Loppuihin sitten vain lisäsin. Ja ihan viimeisiin en tehnyt sitäkään. Meillä on vain helppohoitoisia ruukkukasveja. Sellaisia, joita ei tarvi muistaa kastella. Kuten kaktuksia, tyräkkejä, rahapuu, anopinkieli, palmuvehkoja. Ne pari, joita pitäisi ehkä muistaakin välillä on sijoitettu ovelasti keittiön hanan läheisyyteen. Niin muistaa paremmin. Lannoittaakin pitäisi taas. Sekin asia on vähän hunningolla. Koska sitä lannoitetta ei voi laittaa valmiiksi kastelukannuun veden sekaan koska kissat juo siitä kannusta ja sitten kun on kastelun aika ei malta odottaa, että se lannoite likoaa sinne veteen. Meidän kukkalannoitepurkki olikin jo aika antiikkinen ja viime keväänä ostin uuden. Se riittääkin nyt loppuelämäksi.

Ostin muutaman pelargonian ja lumihiutaleen pistokkaan. Lumihiutaleet ovat onnistuneet aina ja kasvaneet kesän aikana isoiksi ja reheviksi. Pelargoniaa en osaa kasvattaa, mutta kokeillaan taas. Pistokkaiden istuttamisen lisäksi kylvin pariin ruukkuun herneitä ja yhteen kahvipapuja ja tietysti rairuohon.

Rairuoho on kasvanut hyvin vain toiselta puolelta. Syykin löytyi. Alma-kissa nukkui pöydällä puoliksi kylvöjen päällä. Kun kissa häädettiin, alkoi toinenkin puoli itää.

Herneenversot kasvavat nopeasti.

Nyt vain odotellaan kesää. Viime yönä oli taas satanut lunta. Onneksi tälle päivälle on luvattu reilusti plusasteita ja aurinkoa.

Tänään tuulisena päivänä meillä tehtiin pihatöitä. Laitettiin paikoilleen pupuverkot ja runkosuojat. Olisihan sen voinut tehdä kuukausi tai kaksi sitten, mutta tänäänkin oli ihan hyvä päivä siihen. Vaikka sää ei tuohon hommaan ihan paras ollutkaan.

Kriittisimmät paikat on nyt kuitenkin suojattu: hevoskastanja, japaninsiipipähkinä, jalava, omenapuut, köynnöshortensiat, pensasmustikat, päärynä ja kirsikka. Muita syököön puput ja myyrät rauhassa. Tuskin ne ihan koko pihaa sileäksi talven aikana saavat.

Suojien asennus tapahtui lähinnä siten, että minä osoittelin mitä pitää suojata ja mies laittoi suojat. Minun tärkeä tehtävä kun oli vetää Toivoa pulkassa. Toivon tehtävä oli puolestaan noukkia risuja maasta aina kun sellainen pysähdyspaikassa kohdalle sattui.

Tämän lisäksi yritettiin epätoivoisesti kuvata joitain valmistuneita pipoja. Kyllä niistä kuvat saatiin otettua, katsotaan nyt onko yhtään julkaisukelpoista kun piti yrittää toimia niin äkkiä, ettei tuuli jäädytä sormia. Kyllähän tästäkin näkee, että päässä on pipo.

Myös volkkarin ja peräkärryn siirtäminen talvisuojaan kuului päivän pihapuuhiin. Nekin ehtivät sisätiloihin pahimman myräkän alta.

Vaikka näinkin moni tärkeistä pihan syystöistä jäi tekemättä ennen lumien tuloa, jotain sain sentää jo hyvissä ajoin syksyllä tehtyä eli laitettua ulkovalot. Lyhdyssä olevat ovat palaneet jo pitkään ja muutama päivä sitten sytytin pajutelineenkin valot.

Saa nyt nähdä onko tämä marraskuun loppupuolella satanut lumi pysyvää vai vieläkö sulaa pois. Viime vuonna marraskuussa satoi ihan törkeän paljon lunta yhdellä kertaa, mutta se suli pois hyvissä ajoin ja pysyvä lumi satoi vasta reilusti tammikuun puolella.

Huomenna on jännittävä päivä. Menen kampaajalle. Jännittävää se on siksi kun tällainen tapahtuma on keskimäärin joka toinen vuosi. Minä leikkaan aina itse hiukset ja sen kyllä huomaa - joskus jopa ilman peiliä. Nyt on kuitenkin tarkoitus ottaa reilusti pois, ehkä jopa ihan lyhyeksi, ja haluaisin, että kerrankin minulla olisi joku oikea leikkaus - eikä mikään epäsiisti luonnonmukainen 'ei huolta hiuksista' -kampaus, joka ei ole harjaa nähnyt moneen päivään. Ei vielä tiedä, miltä huomenna näytän. Voihan se olla niinkin, että pupu menee pöksyyn ja pyydän vain hiukan tasaamaan latvoja. Eli jännittävää.

Meillä aloitettiin joku aika sitten tosissaan pottaharjoittelut. Toivo on tehnyt pottapissat (tai kakat) seitsemän kuukauden iästä saakka aina päiväunien jälkeen eli pari kertaa päivässä. Nyt on pottailun tahti hiukan tihentynyt. Välillä tuntuu siltä, että nyt en tee päivän aikana juuri muuta kuin riisun ja puen ja laitan pojan potalle. Kivaa on kuitenkin se, että aina kun Toivon laittaa potalle, pissa tulee melkein heti. Ja vaikkei varsinaisesti pissattaisikaan niin aina Toivo potan pohjalle muutaman tipan tikistää eli ehkä ymmärtää mistä on kysymys. Toinen mukava asia potalla istumisen jälkeen on, että vaipan saa melkein aina laitettua ilman hillitöntä kiemurtelemista tai huutoa. Minä ja Toivo ollaan kummatkin aika innoissamme potasta.

Ruokailujen, potalla istumisen ja päiväunien välillä ollaan yritetty tehdä pihan syyssiivousta eli haravoimista ja perennojen leikkaamista ynnä muuta. Ja kyllä pikku hiljaa siistiä tulee. Tänä vuonna on on näköjään kaikkien puiden lehdet tulleet alas jo ennen lokakuun loppua - jopa syreenin ja tammen. Jos ei lumet nyt ihan viikon sisällä sada, ei kevääksi jää mitään lehtienharavoimisurakkaa vaan ainoastaan kivaa pientä rapsuttelua. Kukkiakin pihalta vielä löytyy - komeamaksaruoho on nyt parhaimmillaan ja muutama syysasteri vasta availee nuppujaan. Hanhikki on myös kukassa ja lumipallomarjassa on kauniit valkoiset marjat.

Tänään oli sellainen. Ehdin tehdä hiukan kasvimaalla muokkaustöitä. Ja sadonkorjuuta. Osan sipuleista korjasin. Vielä niitä sinne jäi paljon, mutta onhan ne aika helppo kerätä. Se rikkaruohottunut osuus siellä työläämpää on. miksei kukaan kitkenyt kasvimaata kesällä? Mutta mikäs se oli tällaisena päivän olla ulkotöissä ja huomenna on samanlaista lisää luvassa. Ruska alkaa näyttäytyä meidän pihalla. Kaunista on.

Toivo oli kahtena päivänä hoidossa ja minä sain runsaasti aikaa pihapuuhiin. Sattui onneksi kiva ilma kumpanakin päivänä. Paljon ehdin saada aikaiseksi: käänsin kompostin, muokkasin kasvimaata, siistin perennoja, siirtelin kiviä, kaivoin kuoppaa. Melko raskaita töitä ja varmaan  fyysisen väsymyksen takia kumpanakin iltana tuli uni jo hyvin aikaisin.

Mies rakentaa pihalle pientä mökkiä ja minä teen mökin terassin edustalle pientä puroa. Puron pituus on noin viisi metriä, alkuun ja loppuun tulee pikkuriikkiset lammikot. Kaivuutyöt on jo tehty, allasmuovi levitetty ja vähän kiviä puron uomaan siirretty. Silti vielä riittää kivien siirtelyä ja pesemistä. Meillä on pihalla muutama kivistä tehty polku tai alue, joista otan kiviä puroon. Niihin paikkoihin mistä otan kivet, siirrän samalla mökin alta poistettuja betonilaattoja. Aika raskasta työtä, joten edistyminen on sen mukaista. Puron tekemistä hankaloittaa myös se, että puro tulee valmiin istutusalueen lomaan. Kyllä nuo olemassa olevat perennat ja pensaat hiukan työn etene mistä hidastavat.

Pihalla alkaa jo näkyä syksy. Hiukan ruskaa ja melko paljon pudonneita lehtiä. Kukkia on kuitenkin vielä jonkin verran.

Kasvimaata muokatessa kurkistin pitkästä aikaa kasvihuoneeseen. Siellä oli asiat vähän rempallaan. Tomaatit kuolleet kuivuuteen ja sipulit melkein yhtä pieniä kuin istuttaessa. Olisi ehkä tarvinnut useamman kastelun kuin sen yhden. Tosin basilika rehotti ja täytti puolet huoneesta - kasvihuoneen pinta-ala on vain yhden neliön verran ja kasvihuoneen takana kasvava humala oli tunkeutunut kattoluukun kautta sisäpuolelle. Eli ei siellä nyt aivan lohduton näkymä ollut. Ja kyllä tänä kesänä sentään pientä satoa saatiin kasvimaan puolelta: sipulit, persiljat, tillit, perunat, herneet ja kehäkukat ovat antaneet iloa.

Ensi kesänä lupaan hoitaa tomaatit paremmin.

Muutama kuva puutarhasta. Puutarhatöitä en ole juurikaan viime aikoina harrastanut. Paitsi jotain. Olen kitkenyt, kerännyt vadelmia, leikkinyt Toivon kanssa ja suunnitellut suuria. Ilokseni huomasin, että vihdoin pensaat ja perennat ovat suurimmassa osassa pihaa kasvaneet sen verran tuuheiksi, etteivät rikkaruohot ole päässeet kovin pahasti mellastamaan. Aikaisempina kesinä kitkemiskierroksia olen tehnyt noin kuusi kesässä. Tänä kesänä menossa vasta toinen kerta. Melkeimpä pahemmin kuin rikkaruohot on levinnyt isotähtiputki. Mutta pidän siitä ja annan sen leivitä. Ainakin jonnekin.

Isotähtiputki Astrantia major.

Erilaiset kärhöt kukkivat nyt.

Lumikärhö Clematis fargesioides 'Summer snow' kasvaa villiviinin seurassa, autotallin kupeessa ja köynnöstelineessä. Ja hyvin kasvaakin.

Pensaskärhö Clematis recta ottaa tukea kirsikkapuusta.

Kellokärhö Clematis integrifolia.

Tiukukärhö Clematis 'Hendryetta'. Taustalla näkyy valkoista isotähtiputkea.

Jalokärhö Clematis 'Ville de Lyon'. Kuvassa vasta yksi avautuva kukka. Tällä hetkellä kukkia jo runsaasti, mutta en nyt tuonne sateeseen halua mennä kuvaamaan. Olen ollut kovin epäileväinen jalokärhöjen suhteen. Kun niiden istutus- ja hoito-ohjeet ovat sen verran vaativat. Tämä ja kaksi muuta jalokärhöä meidän pihalla näyttävät kuitenkin viihtyvän hyvin huolimatta väärästä istutuksesta ja huonosta hoidosta eli lannoitteiden puutteesta. Ehkä uskallan hankkia muitakin jalokärhöjä näiden kokemusten perusteella.

Valkoisten, vaaleanpunaisten, viininpunaisten ja vaalean lilojen kukkien lisäksi puutarhasta löytyy yksi palavan punainen perenna. Palava rakkaus Lychis chalcedonica kukkii punalehtisen purppuraheisiangervon Physocarpus opulifolius 'Diabolo' edessä.

On meillä myös yksi penkillinen kelaisia kukkia ja pari muutakin väärän väristä perennaa. Mutta siellä missä ne ovat niin sopivat mukaan oikein hyvin.

Ja kyllä tänä kesänä on vielä aikomus lapiokin upottaa multaan. Muutaman alennushavun olen istuttanut, samoin humalan. Mutta vähän isompaa kaivuutyötä lapio jo kaipaa.

Juhannusruusu Rosa pimpinellifolia 'Plena' aloittelee kukintaansa. Juuri sopivasti juhannukseksi. 

Kevättalvella kaadetun koivun kanto ja polttopuiksi pääsyä odottavat jämät. Ei ole minun työmaa, joten en tunne huonoa omaatuntoa tekemättömästä työstä.

Kivikossa on nopealla kasvullaan yllättänyt kääpiökataja Juniperus communis 'Green carpet'.

Piippuköynnös Aristolochia macrophylla on parin vuoden kitumisen jälkeen lähtenyt kasvuun.

Akileijat kukkivat nyt. Kauniita. Ja niitä on joka paikassa. Kirjassa Helokki ja hiirenvirna akileijaa on kuvattu näin: Siro, soma, juhlava, lehtomaiden tuttava, eteenpäin vaeltaa, kukkapenkki kerrallaan. Tuo pitää niin paikkaansa.

Vettäkin on satanut.

Etupihan perennapenkissä on iso aukko. Se on siinä sen takia kun kaivoin tuosta keväällä serkulle kukkia. Ostin siihen enkelin, sillä aukossa tähän asti lojuneet hiirenraadot eivät olleet ehkä kovin kauniita.

Arboretum Mustilasta ostettu pieni huntuvaahtera Acer triflorum on tänä vuonna jo puolen metrin korkuinen ja erottuu selvästi perennojen seasta.

Lännenhopeapensas Elaeagnus commutata teki ensimmäiset kukat, jotka tuoksuvat ihan mummolan pihalle.

Humala Humulus lupulus, lipstikka eli liperi Levisticum officinale ja kallionauhus Liqularia dentata - vielä asiallisen kokoisina. Loppukesästä viidakkotunnelmissa.

Mukavaa juhannusta kaikille <3

Toivo kiittää onnitteluista tässä:  c xx cxxxxxxxxxxxx.

Meillä tosiaan vietettiin eilen Toivon päivää. Kahvitarjoilua ystäville, tuttaville ja sukulaisillekin koko päivän ajan. Mikä käytännössä tarkoitti sitä, että kaikki tulivat ja menivät klo 17 - 20 välisenä aikana tietenkin kun oli viikonpäivä ja ihmiset töissä. Melkoista hulinaa oli. Mutta kivaa ja mukavaa. Harmittaa kun en muistanut ottaa kakusta kuvaa, sillä se oli aika hauska. Enkä nyt viitsi sitä pientä jäljelle jäänyttä palasta kuvata. Ensi kerralla.

Seuraavaksi puutarhan kuulumisia. Sitä mitä siellä on viimeisten viikkojen aikana tapahtunut.

Kesäkukat olen laittanut. Niitä on tänä vuonna tosi vähän - vain kolmessa ruukussa ja yksi amppeli. Kaikissa ruukuissa suunnilleen samat istutukset: murattia, lumihiutaletta (itse pistokkaista kasvatettuja), vaaleanpunaiset pelargoniat ja pihalta valkokirjavalehtistä maahumalaa. Lumihiutaleissa on vasta vähän kukkia ja maahumalakin on vielä pieni alku ruukussa, mutta jos käy kuten aikaisempinakin kesinä ne ovat jo liiankin rehevät heinäkuun alkaessa.

Pihalle on myös ilmestynyt uusi pyykkiteline. Vanhat narut kävivät ahtaiksi kun ostettiin uusi tilavampi pesukone. Ja nyt kun tuota pyykkiäkin tulee enemmän kuin ennen.

Pation vieressä oleva perennapenkki on ollut melkoinen murheenkryyni pitkään. Siihen istuttelin aluksi eräältä tutulta saatuja kukkia, joista ei etukäteen ollut mitään tietoa mitä ne ovat. Tai oli niillä sellaiset nimet kuin sellainen valkokukkainen puoli metriä korkea tai punakukkainen korkea. Ja valkokukkaisesta puoli metriä korkeasta tulikin sinikukkainen puolitoistametrinen ja punakukkaisesta korkeasta keltainen matala. Joten tuon penkin kukkia on siirrelty pois ja takaisin. Ärsyttävää. Varsinkin kun se on meidän oleskelualueen vieressä, niin haluaisin, että se olisi kivan näköinen, rikkaruohoton ja rehevä. Mitään se ei noista nyt ole ja taas siinä on uudet kokeilut. Tänä keväänä siihen on istutettu keltajapaninangervo Spiraea japonica 'Golden princess' (niitä oli ennestäänkin muutama), valkoista kellopeippiä Physostegia virginiana 'Alba' ja synttärilahjaksi saatu lännenpihta Abies lasiecarpa. Pihta on tarkoitus pitää matalana leikkaamalla.

Istutuksien ja kitkemisen jälkeen levitin katteeksi puoliksi kompostoitunutta lehtikompostia. Nyt alue näyttää edes joten kuten siedettävältä. Toivottavasti sitä ei enää tarvitsisi kovin paljoa myllätä. 

Puutarhassa on ollut sentään paljon ilon aiheitakin, vaikka tuo perennapenkki on harmitus.

Useampi vuosi sitten istutetut köynnöshortensiat Hydrangea anomalia subssp. petiolaris ovat vihdoinkin lähteneet kasvuun. Köynnöshortensiahan kasvattaa ensin useamman vuoden juuria ennen kuin itse kasvi lähtee kasvuun ja sen kasvun odottaminen vaatii kyllä puutarhurilta kärsivällisyyttä. Nyt näyttää lupaavalta.

Toinen ilon aihe on se kun kesäkaupasta koristeeksi ostettuun linnunpönttöön on pesinyt leppälintu. On täytynyt välttää vajan oven avaamista, mutta lintujen puuhailuja on ollut hauska seurata tuvan ikkunasta.

Muutaman kesän kukkimatta olleet tulppaanit yllättivät tänä vuonna iloisesti. Näiden nimeä en tiedä, mutta yksi Queen of night siellä näyttää olevan ja vieläkin mustempana kuin koskaan.

Vajan takana kasvava yksinäinen korvasieni ei pettänyt tänäkään vuonna. Me ei syödä, mutta tarkistetaan joka kevät, että ilmestyykö.

Koristeomenapuu 'Royalty' kukki tänä vuonna runsaasti. Aikaisempina vuosina kukkia on ollut ehkä jotain kymmenen.

Arovuokko Anemone sylvestris on kylväytynyt itsekseen pensaiden alle ja kukkii runsaasti. Kaunista.

Se tuttava, joka antoi minulle noita puolimetrisiäpunataijotainkukkaisia kukkia antoi myös yhden pensaan pistokkaita. Nämä kuulemma kasvavat noin puolimetrisiksi eivätkä ikinä kuki. Niin. Meillä ne ovat melkein kaksimetrisiä ja kauniissa valkoisessa kukassa. Mutta mikä pensas tämä on? Oma veikkaus on taiganvirpiangervo. Angervo se nyt ainakin on, mutta olisi kiva tietää varmasti mikä.

Parina viime päivänä olen puuhaillut puutarhassa. Vielä on pahasti kesken ihan kaikki kevättyöt: siivoaminen, kitkeminen, kylväminen ja kaikki. Kasvimaalle on laitettu ainoastaan sipulit. Yleensä tähän mennessä kaikki mahdollinen ja mahdoton on jo kylvetty ja sitten aloitettu harsosulkeiset kylmien öiden johdosta. Eli tänä vuonna on vältetty kaikki sellainen. Samoin kuin kesäkukkien nostaminen päiväksi ulos ja yöksi sisälle. Niitäkään kun ei vielä ole. Paitsi ne pystyyn kuivuneet orvokit, jotka laitoin kuukausi sitten.

Tänä keväänä onkin ollut täällä Salpausselän tienoilla melkoisen kylmiä öitä. Ensimmäistä kertaa on noita pakkasvahinkoja tullut monivuotisille kasveille. Ja nähtäväksi jää kukkiiko sipulit kun niitä ei nyt peitelty yhdeksikään yöksi.

Vaikken laittaisi ensimmäistäkään kesäkukkaa ei se haittaa. Kukkivia perennoja, pensaita ja puita on niin paljon, ettei tässä ilman kukkia jää. Nyt kukkii jo moni. Tässä pilvikirsikka, Prunus pensylvanica. Meillä oli näitä kauniita pikkupuita kolme etupihalla. Viime kesänä niistä yksi pudotti lehtensä jo ennen juhannusta. Luulen sen vahingoittuneen parin vuoden takaisesta kuivasta kesästä. Ja pystyyn näyttää kuivuneen - ei näy nyt lehden lehteä. Ehkä tänään se kaadetaan pois.

Sammalleimu, Phlox subulata.

Kissa Eemeli, Felis catus 'Eemeli'.

Erilaiset pensasangervot ovat siementäneet kovasti eri puolille pihaan. Olen miettinyt, että jätänkö uudet pienet taimet paikoilleen vai kitkenkö pois. Toistaiseksi olen antanut niiden olla.

Yleensä ja melkein ikinä ei minua haittaa sää. Satoi tai paistoi, kylmä tai lämmin, lunta tai ei, loskaa tai ei. Nyt tänä keväänä olen joutunut sanomaan, että tulisi jo lämmin. Saisin Toivon mukaan pihalle. Näkisin poikaa koko ajan. Enkä vain silloin kun käyn puutarhatöiden lomassa imettämässä. Tulee niin ikävä. 

***

Sunnuntaina käytiin Tampereella ystäväni tyttären ensikommuuniossa. Se oli ensimmäinen kerta kun olimme katolisen kirkon messussa. Varsin mielenkiintoinen tapahtuma ja kovin erilainen kuin oman luterilaisen kirkon toimitus. Mutta parasta oli nähdä Nina pitkästä aikaa :O) Niin ja oli siellä kaksivuotias tyttökin, jolla oli ohuemmat kädet kuin Toivolla. Voi itku sitäkin päivää kun nuo äidinmaidon pullistamat kädet, jalat ja posket laihtuvat.

Kiitos huivikommenteista. Sen verran huivikoukkuun jäin, että toisenkin kolmiohuivin sain eilen valmiiksi. Tai odottelee se vielä pingotusta ja lankojen päättelyä. Sopivia nappejakin löytyi viikolla, joten ehkä tässä piakkoin valmistuu myös villatakki ja huovutettu liivi. Villahousut olen myös neulonut, mutta ne ovat parhaillaan lanoliinikylvyssä. Ompeluja ei ole viime aikoina valmistunut. Pitäisi kyllä tehdä monenlaista: vaippoja, ruokalappuja, syöttötuoliin pehmuste, imetystunika, Toivolle haalari. Ja kaikilla on jo pienoinen tarve.

Mutta ei valmistu kun kaikki vapaa on viime päivinä mennyt pihatöissä. Mutta kivaahan se on. Mies on haravoinut nurmikot ja minulle on jäänyt kukka- ja pensaspenkkien rapsuttelu. Sekin on lähinnä ollut kitkemistä koska viime syksynä jäi tekemättä kun oli se vatsa. Meidän pihalla mellastaa lähinnä ikävä rönsyleinikki.

Onneksi puutarhaan on jo istutettu paljon. Ei tarvitse rankkoja ja aikaavieviä kaivuupuuhia tehdä. Vain jotain yksittäisiä pensaita voi laittaa. Helppoa. Kaksi vähän isompaa suunnitelmaa on tosin. Laatoitetulle alueelle tulee pieni pihamökki. Sellainen neliön muotoinen, jossa on ikkuna joka seinällä. Ja sisällä grilli. Ja laattoja saan tuosta toisen suunnitelman toteuttamiseksi.

Kasvimaan eteen tulee laattoja ja hiekkaa. Hiekan päälle hiekkalaatikko. Laattojen päälle pöytä ja tuolit.

Tällaiset on suunnitelmat.

Koska mies oli lomalla viime viikon ehdittiin tehdä muutakin kuin vain pihatöitä.

Käytiin Ikeassa. Ostettiin sieltä Toivolle musta potta.

Kuvassa iloinen Ikeankävijä.

Ensimmäinen vähän pidempi reissu sujui hyvin. Kunhan vain muistettiin tankata riittävän usein: parkkipaikalla, Ikeassa, parkkipaikalla, parkkipaikalla, tiehaarassa, bussipysäkillä...

Pihatöitä ei meillä nyt varsinaisesti ole vielä aloitettu, mutta tarkastuskierros pihan talvivaurioista ynnä muusta tuli tänään tehtyä. Meidän puutarhassa on vielä paikoin reilustikin lunta, joten en ole kiirehtinyt siivoustöihin. Eikä ole ollut vielä niin kivan lämmintäkään ja toisaalta haluan ensin sisätilat kuntoon kun niihin ei sitten kesällä ennätä paneutua. Muutama ikkuna olisi vielä pesemättä. Ensi viikolla kun mies lomailee olisi tarkoitus aloitella haravoimista sieltä pihan kuivimmasta nurkasta

Pari viikkoa sitten avautui takapihalle johtavasta portista tällainen näkymä.

Tänään näytti lunta olevan vähemmän.

Jänistuhoja oli talven aikana tullut jonkin verran. Kahta omenapuuta oli syöty rungosta suojauksista huolimatta ja yhden puun päälle kaatui koivu. Täytyy tänä vuonna varmaan sijoittaa rahaa pariin uuteen omenapuuhun ja suojata ne huolellisemmin ensi syksynä.

Muita pupujen tekemiä vaurioita oli aika vähän. Eikä niistä mitkään ole korvaamattomia...vähän vain syöty joidenkin herkullisten pensaiden oksien kärkiä. Muut mahdolliset talven aiheuttamat tuhot selviävät varmasti vasta kun kasvu on kunnolla lähtenyt käyntiin.

Myyrien tuhoja ei meillä ole. Kaksi omaa ja kaksi naapurin kissaa pitävät hyvän huolen siitä, että myyrät eivät meillä mellasta. Vaikkei aina meidän Eemelistä uskoisi, niin kyllä se hyvä metsästäjä on.

Kesää ja kasvimaata varten olen varustautunut ostamalla vähän tuttuja siemeniä. Mitään uutuuksia en aio kokeilla kun luulen, että tänä vuonna kesä menee keskittymällä enimmäkseen Toivon touhuihin. Mutta tuttuja ja turvallisia vihanneksia aion toki kasvattaa. Eli salaattia, tilliä, punajuurta, sipulia, kesäkurpitsaa, tomaattia, perunaa ja hernettä. Myös yhden daalian juurakon ostin kun viime vuonna ostetut taisivat mennä syksyllä kompostiin eikä autotallin hyllylle. Uusi daalia, jota on tarkoitus myös seuraaviksi kesiksi säästellä on Dahlia 'Berliner kleene' ja väriltään ruusunpunainen.

Ihan vähän jotain pientä olen melkein pihalla tehnyt. Melkein pihalla tarkoittaa kuistilla. Istutin viime viikonloppuna orvokit ja muratit. Lumisesta etupihasta huolimatta näyttää meilläkin nyt edes hiukan keväisemmältä.   

***

Sain vielä parit tunnustukset, joita jo tuolla aiemmin esittelin. Kiitos paljon Mari ja Susa :O) Tekin olette tämän tunnustuksen ansainneet!

Käsityörintamalla ei ole ollut hiljaista, vaikka blogin päivityksien ja etenkin käsityöpäivityksien vähäisyydestä niin voisi päätellä. Mutta kun. Työn alla olleet neuleet ovat olleet minulle sen verran isotöisiä, että hitaasti etenevät. Kaksi on jo päättelyä vailla valmiina eli varmaan piakkoin voisi jotain valmistakin olla esitteillä.

Nyt on sitten virallisesti kevään ensimmäiset puutarhaan liittyvät työt tehty. Kävin ostamassa Isomäen puutarhalta pistokkaita ja istutin ne eilen illalla.

Lumihiutale 'Copa'. 15 kappaletta istutettu pieniin ruukkuihin taimimultaan. Saa nähdä miten tänä vuonna käy. Viime vuonna ei mennyt kovin hyvin ensimmäisillä pistokkailla. Meidän ollessa matkoilla kävi naapuri hoitamassa kissoja ja siinä samalla oli kastellut pistokkaat aivan läpimäriksi. Vahinkoja sattuu. Eikä me olla nyt lähdössä mihinkään.

Näitä pitää nyt joka päivä muistaa suihkuttaa ja jonkin ajan kuluttua latvoa, että tuuhettuisivat. Olen jo monena keväänä kasvattanut näitä lumihiutaleita pistokkaista. Koska ne ovat edullisia verrattuna valmiisiin kukkiin, vaikka niitä ei näin kotioloissa aivan yhtä tuuheiksi ja runsaiksi saa niin nopeasti kuin kasvihuoneessa. Mutta jo alkukesästä nämä ovat hyvässä kasvussa ja loppukesästä jo suuria ja rönsyileviä. Muidenkin kukkien pistokkaiden kanssa olen joka kevät tehnyt kokeiluja. En tänä vuonna. Koska koskaan en ole mitään muita saanut onnistumaan niin hyvin. Vain näitä lumihiutaleita. Mitään siemeniäkään en aio tänä vuonna kylvää esikasvatukseen. Koska nekään eivät sisätiloissa oikein tahdo muuta kuin venyä honteloiksi. Sitten vasta jos ja kun meille saadaan joskus tulevaisuudessa lasitettu kuisti.

Laajensin hiukan keinun alueen pensasaluetta. Sen verran, että pääsin istuttamaan sinne riviin kuutamohortensiaa, unkarinsyreeniä sekä lumipalloheisiä. Pensaiden juurella leviää valkokirjava maahumala.

Alueen tein taas siten, että kaivoin ensin ruohot pois ja toin tilalle multaa joka on maatunut vanhoista ruohotuppaista sekä puutarhajätteistä. Alueen istutuksissa on jo ennestään kuutamohortensioita sekä unkarinsyreeniä, joten nämä tulivat vain lisänä entisten 'sekaan'.

Koska minun puutarhavihko on yläkerrassa ja minä alakerrassa kirjoittamassa tätä niin tulee aika epätarkkaa tietoa kasvien nimistä. Mutta tässä kuitenkin siemenistä kasvatetun unikon kukka. Millään en saa sitä nimeä nyt mieleen, mutta kaunis vaaleanpunainen tämä on.

Punainen isotähtiputki kukassa nukkapähkämön vieressä.

Paljon olen puutarhassa  viime päivinä puuhaillut helteestä huolimatta, mutta päivittämään en ole vain kerennyt, viitsinyt, jaksanut, pystynyt.... Nyt kuitenkin jotain.

Kasvimaalle olen tehnyt istutuksia: monivuotisia ja yksivuotisia. Kasvihuoneen takana kasvaa humala ja istutin etupuolelle toisen. Kuvassa se vanhempi takapuolella :O) Eiköhän tuo nyt istutettu kasvata lähinnä juuria tänä kesänä.

Kasvihuoneen sisälle on laitettu neljä tomaattia (kuvassa vasta kolme) ja basilika. Aion laittaa siihen vielä toisenkin basilikan, kun tilaa näyttää olevan.

Portilla kasvoi pari kesää ruusunätkelmä, mutta tänä vuonna ei näyttänyt kasvua tapahtuvan. Tilalle laitoin vaaleanpunakukkaisen jaloritarinkannuksen ja toiselle puolelle kruunukärhön 'Markham's pink'.

Kaksi avomaankurkkua sekä kolme kesäkurpitsaa istutin viikolla myös. Yhden kesäkurpitsan laitoin kompostin päälle. Katsotaan tuleeko mitään. Yhtenä kesänä unohdin sen sinne ja se pääsi pahasti kuivumaan.

Kasvimaan pieni kompostikasa on raparperin takana ja jää sinne täysin piiloon kesän aikana. Oikeastaan se on jo nyt piiloutunut.

Lisäksi istuttelin torilta ostettuja yrttejä: curry-yrtti, rosmariini, punainen basilika ja persiljaa.

Herneille tein eilen paikkakylvöt. Meidän kasvimaalla herneiden epätasaisen itämisen syynä on viereisessä koivussa linnunpöntössä asustava orava. Se on vienyt herneet ja piilotellut niitä eri paikkoihin. Nyt on oravan piilottamat herneet alkaneet itämään on kätköt paljastuneet :O)

Viikonloppuna nurmikko leikattiin ensimmäisen kerran. Eli kesä alkoi. Heinä oli kyllä päässyt jo liian pitkäksi. Meillä on vanha ruohonleikkuri. Olisiko perintönä tullut. Ei ole keräävä eikä hajoittava eikä mitenkään muutenkaan hieno malli. Mutta jättää se leikkausjätteen siistiin riviin, mistä on helppo haravoida :O) Heinät käytän kasvimaalla katteena. Tässä talvisipulin juurella.

Terassin ylijäämäkalusteet sijoitin kasvimaan reunaan pienen omenapuupoikasen alle. Kyllä siinä kelpaa kahvit nauttia.

Ruukut vielä odottavat kesäkukkia. Yhteen olen kylvänyt ruusupapuja.

Eilen täytettiin kaadetun pihtakuusen jättämää aukkoa. Siihen oli ostettu köynnösritilä, jonka mies laittoi paikoilleen. Istutin ritilän eteen punaista sammalleimua (jonka nimeä en muista ja nimilappu on vajassa tällä hetkellä - korjaan asian myöhemmin) ja lumikärhön 'Summer snow'. Tuli ihan kivan näköinen.

Siivosin myös vähän ruusupensaita ja istutin yhden lilan värisen daalian, jonka olen saanut muutama vuosi sitten työkaverilta. Ja vihdoinkin muistin illalla laittaa ruusupavun siemenet likoamaan. Jos vaikka ne saisin nyt vihdoinkin multaan.

Ostin terassille uudet kalusteet: pöydän ja tuolit. Tähän mennessä meillä ei ole ollut kunnollisia kalusteita. Tuoleja kyllä joka lähtöön, mutta hyvää pöytää ei. Tänä kesänä on varmaan enemmän aikaa istuskella kuin aikaisempina kesinä. Niin paljon puutarhaan on jo istutusalueita tehty, että enää ei tarvitse varsinaisesti isoja alueita kaivaa. Vain vanhoja suurentaa :D

Toinen syy kunnollisten kalusteiden hankinnan siirtämiseen kesästä toiseen on ollut se, etten ole löytänyt mieleisiä tarpeeksi edulliseen hintaan. Nyt löytyi. Valkoiseksi maalattua virolaista mäntyä.

Kuvassa on vain kolme tuolia. Yksi jäi vielä kasaamatta. Se mistä aloitin. Laitoin yhden puutapin väärään koloon ja se katkesi sinne. Mies ei ehtinyt tänään porata sitä pois. Minä en poraan koske.

Ensimmäisen tuolin kasaamiseen meni 1½ tuntia, viimeisen tein jo kymmenessä minuutissa. Nyt voisin kasata näitä jo ammatikseni :D

Toinen vanha kalusto on mustaa metallia. Pöytä on jonkin verran pienempi kuin tämä uusi. Nämä siirtyvät jonnekin muualle. Kunhan vain keksin minne.

Tein vielä muutamia kylvöjä Eemelin kanssa: kehäkukka, salaatti ja punajuuri menivät tänään multiin. Laitoin harson taas päälle. En kuitenkaan usko, että se olisi säiden vuoksi välttämätöntä. Mutta kissojen vuoksi on. Niin kauan kunnes jotain itää on harso suojana, ettei kukaan mene kasvimaalle kuoppia kaivamaan ja lannoittamaan omia lannoitteitaan.

Vajan vieressä on ollut kaksi pihtakuusta istutettuna ihan vierekkäin. Minun mielestä vähän pöljästi. Vasemmanpuoleinen on vielä kasvanut kieroon ja harvaan, kun se on joutunut kiertämään vajaa.

Otettiin kuusesta toinen latva viime vuonna joulukuuseksi ja tänään mies kaatoi puun kokonaan pois.

Onhan tuo pystyyn jätetty kuusi alhaalta tietenkin oksaton toiselta puolelta. Kauempaa se ei näytä ollenkaan pahalta. Läheltä kyllä. Vajan ja kuusen väliin ajattelin laittaa säleikön ja köynnöksen. Istutan viereen myös pensaita peittämään kuusen tyhjänä ammottavaa alaosaa. Lähempi tarkastelu antaa varmaankin ideoita siitä, että mitä siihen laitan. Tänään en jaksanut pohdiskella ja katsella sitä. Oli vielä niin kylmä tuulikin. 

Lopulta pihtakuusen oksat päätyivät jäteaseman risuosastolle. Jos puu olisi kaadettu vasta syksyllä, olisin saanut loistavaa askartelumateriaalia. Näin keväällä en vaan oikein jaksa innostua kuusen oksista.

Eilen meni koko päivä pihalla. Aurinko paistoi ainakin välillä. Vaikka juuri silloin, kun meidän piti juoda päiväkahvit pihalla, tuli rakeita :O) Miten sattuikin. Tänään on sitten selkä ja reisilihakset kipeinä kun oli aika rankka tuo eilinen työ. Tämän vuoden kovin homma. Mutta nyt se on tehty.

Aamulla aloitin levittämällä oksahakkeen aronia-aidan juurelle. Vielä tarvitsisin sitä vähän - pieni pätkä jäi ilman. Eiköhän oksia kesän aikana sen verran kerry, että saan oksasilppurin jossain vaiheessa käyttöön.

Seuraavana oli vuorossa kylvöä. Laitoin purkkeihin kesäkurpitsat ja krassit sekä istutin yhden daalian juurakon. Huomasin, että isoja kukkaruukkuja täytyy varmaan ostaa lisää. Tulee kai sitten aina joka kesä laitettua vähän enemmän kukkia kuin edellisenä vuonna.

Suurin ja isoin urakka oli sitten etupihan laattojen siirtely. Ovelta on lähtenyt kaksi polkua. Vasemmanpuoleinen menee postilaatikolle ja oikealla oleva on se, mitä eniten käytetään. Eli aina kun mennään ulos muuten kuin postia hakemaan.

Käytävät on turhan kapeita ja etenkin talvella ruokaostosten kuljettaminen on ollut hankalaa kun ympärillä on korkeat lumivallit ja käytävä on kapea. Paitsi viime talvena. Ja koska postilaatikkopolkua käytetään harvemmin, siirsin siitä laatat toisen polun viereen. Samalla tietysti siirtelin kiviä toiselle puolelle ja jouduin myös kaventamaan perennapenkkiä.

Tulokseen olen nyt tyytyväinen. Vaikkei polku ole suora (ei se sitä ollut aikaisemminkaan - tosin minun laittamat nuo edellisetkin) niin kiva siitä tuli. Kuvassa jotkut laatat näyttävät olevan ihan vinossa ja kallellaan, mutta se johtuu varmaan siitä kun polussa on loivia mutkia ja laattojen välit olen mutkissa täyttänyt kivillä.

Vaikka tuo etupiha on täytetty kivillä niin on siellä jotain vihreääkin. Lamoherukassa on jo isot hiirenkorvat - melkein oikeat lehdet.

Pihatalkoita olen pitänyt ihan yksin. Tai on mies käynyt kärräämässä lehti- ja roskakasoja ja sahasi se yhden ison oksan. Niin ja kissat on pyörineet jaloissa. Eli en kuitenkaa ole yksin ollut.

Monta päivää olen siis haravoinut ja siivonnut. Ja vielä on yksi kulma siivoamatta. Nyt kun olen ollut lomalla niin ajattelin tehdä tämän pihahomman oikein urakalla. Jos vain jaksan ja säät suosivat. Olen melkein jaksanut. Yhden päivän pidin lepopäivän. Ja sää on tähän mennessä ollut hyvä. Huomiseksi on luvattu räntää ja ehkä lunta. Mutta jos ei niin ehkä saan tuon viimeisenkin kulman ainakin alkuun.

Krookukset kukkivat jo oikein kunnolla - vaikkakin harvassa.

Samoin yksi sinivuokkotupsu on kukassa.

Piha-allas odottaa säiden lämpiämistä. Se siivotaan vasta kun käden tarkenee laittaa veteen :O)

Vertailuna viime vuoteen: Mulla oli viime vuonna loma samalla viikolla kuin nyt eli huhtikuun toiseksi viimeisellä. Silloin en päässyt haravoimaan vielä yhtään kun pihalla oli vielä niin paljon lunta. Nyt on enää yhdessä paikassa pienen pieni pläntti. Kai sekin siitä kohta sulaa pois.

Pääsiäisenä se alkoi. Pihan haravoimis- ja siivoamisurakka. Tarkalleen toisena pääsiäispäivänä. Enää ei ollut niin kylmä tuuli, että tarkenin jopa minä olla ulkona.

Aloitin helpoimmasta ja kuivimmasta kohdasta. Pihan perimmäisestä nurkasta koivun alta. Kuivaa oli. Helppoa siksi, että se oli ainoa kohta mistä viime syksynä tuli lehdet haravoitua.

Pääsiäisviikonloppuna ja edellisellä viikolla mellastanut tuuli oli pudottanut toivon mukaan loputkin kuivat oksat maahan. Pelkästään yhdestä koivusta ja kukkapenkistä kertyi iso pino.

Haravoimisen lisäksi uskalsin siis siivota myös yhden kukkapenkin. Tämäkin oli melko helppo nakki kun olin jo syksyllä ehtinyt jotain jo leikata. Etualalla näkyy vuorijalava. Olin jo ennen tänne muuttoa päättänyt, että omakotitalon pihalle istutan jalavan koska mun äidin äiti oli tyttönimeltään Jalava. Tuossa se nyt on. Kolme kesää hitaasti kasvanut. Mutta yhä elossa :O) 

Ja pihan ensimmäiset kukatkin innostuivat kukkimaan. Vasta muutama, mutta sekin jo antoi kummasti väriä :O)

Siivosin pihaa kolme tuntia. Jalka tuli kipeäksi. Mutta sen tiesin jo etukäteen.

Eilen kiertelin kissan kanssa pihalla ja laitoin joillekin nuorille havupuille varjostuskankaita. Olen siinä hommassa pahan kerran myöhässä. Tämän olen aina tehnyt reilusti helmikuun puolella, mutta nyt jostain syystä ei vaan ole tullut aikaisemmin laitettua näitä säkkikankaita puiden ympärille.

Tänä keväänä en suojannut enää kaikkia puita. Luotan siihen, että osalla on juuret jo tarpeeksi syvällä veden saamiseen. Toivotaan. Eli suojaamatta jätin kaikki tuijat, yhden katajan ja japaninpihtakuusen.

Samalla tarkkailtiin vähän pupujen talvella tekemiä tuhoja. Osa pensaista kun jäi suojaamatta syksyllä verkon puutteesta ja laiskuudesta hakea sitä lisää. Tuhoja ei kovin paljon ollut. Jotain kuitenkin.

Viime vuonna istutetut koivuangervot oli kaluttu aivan lyhyiksi. Tästä nyt ei varsinaista haittaa ole, tulihan tässä tavallaan istutusleikkaus tehtyä. Tarvitsee kuitenkin vähän siistiä noita tynkiä.

Pari vuotta sitten istutettu luumupuu oli  myös tutustunut pupuun. Puussa oli kyllä runkosuoja, mutta suojus irvisti yhdestä kohdasta ja juuri siitä oli vähän kaluttu :O) Hassua. Puu on muutenkin vähän onneton, joten voi olla, että siirrän sen vallan eri paikkaan ja yritän vielä elvyttää.

Yllätys oli se, että puput olivat syöneet aivan tyngiksi kasvimaalle istutetut koripajut. Luulin, että puput eivät pajuja syö. Väärä luulo. Kuvittelisi, että menneenä talvena olisi pupuille ollut tarpeeksi syötävää metsissäkin kun lunta oli niin vähän ja lyhyen aikaa. Tuhot olivat kyllä varsin pienet ja toisaalta niistä ei mitään isompaa haittaakaan ole, joten ei tässä mitään paniikkia pääse syntymään.

Lunta on vielä reilusti pihalla. Tai sanotaan mieluummin, että laajasti. Paksuhan tuo kerros ei enää ole. Pihan perä on kuitenkin jo melkoisen sula ja se tuo toivoa siihen, että jospa ne loputkin lumet tänä keväänä sulavat pois :D

Joka kevät innokkaasti vartun lumien sulamista ja kirjaan ylös lumitilanteen aina samoilta päiviltä vuosittain. Näin aikaisin ei ole vielä koskaan tullut sitä 'kohtapääseeharavoimaan'-oloa. Meillä on lunta vielä reilusti ja muutenkin täällä Salpausselän pohjoispuolella lunta sataa enemmän ja sulaa muutamaa viikkoa hitaammin kuin tuolla eteläpuolella. Ja sekös välillä hermostuttaa. Mutta tänä vuonna myös meillä on lumet jo lähteneet hupenemaan. Ja pälvipaikkoja löytyy. Tosin kyllä olen kovin vahvasti siinä uskossa, että lunta vielä sataa, mutta laitan tähän nyt kuitenkin vähän päivitystä lumitilanteesta meidän pihalla.

Rappujen edessä pieni laatoitus ja polut sulavat luonnollisestikin nopsaan kun niiltä lapioidaan lumet myös pois :O)

Omenapuun talvisuojausta. Siinäkin jo sulaa kohtaa!!

Kahden ison männyn alla lumet sulavat joka vuosi ensimmäisenä pois. Tästä myös olen aina aloittanut ensimmäisenä haravoimisen sillä se on tarpeeksi kuiva paikka  - ainakin minun mielestä - vaikka lunta olisikin ympärillä noin kuten nyt.

Lumitilannekierros tehtiin yhdessä Eemelin kanssa. Eemelikin löysi itselleen mukavan sulan paikan köynnöstelineen alta :D

Päivä oli valoisa kun aamulla satoi lunta! Ei sitä paljon tullut, joten ei tässä vielä kannata hehkuttaa sen pysyvyydestä, mutta silti...

Kuvassa on vuonna 2004 istutettu japaninpihtakuusi. Taimi oli ostaessa noin 20 cm korkea ja on jo vähän siitä kasvanut.

Muutamana päivänä olen päivittänyt pihavihkoa. Aika työläältä tuntuu. Siinä on mun epämääräiset piirrustukset pihasta, että tietää mitä missäkin kasvaa ja tietysti kasvin nimi, istutusvuosi ja latinankielinen nimi sekä jos kasvi on saatu joltakin, niin  lahjoittajan nimi.