Vähän jo vihertää ja kukkii. Paljon näkyy multaa - pitää ostaa syksyllä kilokaupalla pikkusipuleita, että saisi nuo aukkokohdat keväällä vihreiksi.

Toivo ja Tyyne istuttivat kerhon puutarharetkellä useita purkillisia orvokkeja. Ne on nyt siirretty isompaan astiaan ja leikkimökin eteen. Lapset ovat itse luvanneet kastella ne aina kun äiti muistuttaa. Jännä nähdä kuinka usein muistan muistuttaa ja miten se tehoaa. Eiliseen muistuttamiseen kukaan ei reagoinut. Tänään uusi muistuttamiskokeilu. Jos muistaa.

Kukassa on nyt narsissit, pikkutulppaanit ja esikot. Paljon on aloittelevaa kukintaa ja jouluruusut alkavat olla jo kukkineet. Jouluruusut eivät ole vielä mitenkään isoja ja reheviä ja kotiloille näyttävät olevan herkkua. Ainakin toinen. Toisen luo ne eivät ole vielä ehtineet.

Yrttimaalla alkaa olla jo käyttökelpoista tavaraa, samoin kasvimaan pillisipulit. Kuvassa oleva ilmasipuli ei ole vielä kahteen kesään ehtinyt tehdä sitä sipulia, koska sen on korjannut parempaan talteen Tyyne. Jokohan tänä kesänä saisi olla rauhassa. Epäilen.

Tänään vien lapset hoitoon ja ajattelin viettää päivän ulkona. Maalaan leikkimökin kaiteet ja pihamökin sisäseinät. Kylvän kukat, siistin tienreunan ja levitän kompostimultaa. Sitten käyn kesäkukkaostoksilla ihan rauhassa.

Viides äitienpäivä. Ja olihan ihana. Toivo laski viikon verran öitä äitienpäivään, kun odotti niin kovasti sitä, että pääsee tuomaan aamukahvit sänkyyn. Liikuttavaa.

Toivo oli askarrellut kerhossa kortin ja sievän rannekorun. Tyyne oli piirtänyt myös kortin ja mies näytti löytäneen minun askartelutarvikelaatikon, koska kortissa oli sieltä pongattua tarviketta. Yhteislahjana sain ruohonleikkurin. Sellaisen, jonka moottorina olen minä. Siitä esitin toiveen jo melkein vuosi sitten. Aika hyvä muisti on miehellä. Tosin muistuttanutkin olen ehkä noin sata kertaa, että ihme jos olisi unohtunut.  Pikaisesti sitä testasin ja hyvältä vaikuttaa. Kuvia luvassa sitten kun olen tositoimissa sen kanssa.

Muuten äitienpäivä kului perinteisesti hautakäynneillä. Lapset keksivät ainakin vielä hurjan paljon tekemistä hautausmaalla ja melkein täytyy houkutella, että päästään sieltä pois. Niitä aikoja odotellessa, kun ne täytyy lahjoa lähtemään mukaan.

Loppupäivä oltiin kotosalla, mies teki ruoat, osti kakun ja hoiti lapset. Minä pesin pihamökin lattian ja aloitin maalaamaan seiniä, pyöräilytin lapsia ja kylvin Toivon kanssa porkkanat ja nauriit. Oli oikein mukava äitienpäivä. 

Aika pitkälle kaikki vapaa-aika kuluu nyt pihalla. On siivottu, putsattu, kupsutettu, kylvetty, suunniteltu, leikitty ja ties mitä. Tänään onneksi sataa ja niin kai huomennakin, joten saa ehkä tehtyä jotain sisälläkin. Kenties pyykinlajittelua tai jotain sellaista rästihommaa. Tyyne yllätti yhtenä yönä meidät oksentamalla, joten pyykkiä on. Pahin on jo ohi, mutta ruoka ei vielä oikein maistu. Minä olen prinsessatyttö ja olen niin ukkomies.

Viikko on ollut huolen täyttämä koska Eemeli-kissa on mennyt aika huonoon kuntoon lyhyessä ajassa. Ei enää jaksa hypätä minnekään ja hengitys vaikuttaa hankalalta. Rappusille laitettiin luiska kissa varten, mutta silti minä sitä nostelen ylös ja alas. Kissa on kyllä ihan reipas ja kulkee monta kertaa päivässä sisälle ja ulos, kuten ennenkin, mutta eiköhän tässä viimeistä kevättä kuitenkin jo vietetä. Tälläkin hetkellä Eemeli istuu ulkona tarkkailemassa tyytyväisen näköisenä. En aio tehdä stressaavaa eläinlääkärireissua ellei jotain dramaattista tapahdu. Eemeli täytti 15 vuotta ja on jo ihan hyvässä kollin iässä. Vaikka silti harmittaa.

Tällä viikolla oli viimeinen perhekerho, ystävä kävi kahvilla ja näiden lisäksi pakollinen verikoekäynti. Olen saanut jotain virkattua ja neulottua valmiiksi, mutta pientä viimeistelyä pitää vielä tehdä. Käsityöntekomotivaatio ei ole tänä keväänä hävinnyt minnekään, kuten viime vuonna. Aikaa ei vain tahdo olla ja illalla olen niin väsynyt, etten enää jaksa. Reuma on aktiivinen ja päivästä menee monta tuntia aamusta ja illasta kipuun tai kankeuteen, jolloin ei oikein jaksa tai pysty tekemään mitään. Mutta jäähän siihen sentään väliin vähän hyvää puuha-aikaakin :)

Eemelin lisäksi minulla on ollut synttärit. En sentään saanut lahjaksi makkaraa, vaan toivelistalla olleet vaaleanpunaiset saappaat. Edelliset pyhäsaappaat siirtyvät pihasaappaiksi ja nämä saavat nyt juhlasaappaiden statuksen.

Sain tunnustuksen Heikinahon tarinoita -blogista Annelta - kiitos. En laita linkkiä, koska viimeisen parin kuukauden ajan on linkin laittaminen tai oikeastaan sen yrittäminen saanut koneen jumiin ja hävittänyt jo kirjoitetut tekstit. En nyt uskalla kokeilla, kun en jaksa kirjoittaa tätä kaikkea taas  uudelleen.  Pitäisi kertoa seitsemän faktaa itsestään ja olen näitä jo useasti kertonut, mutta katsotaan keksinkö mitään uutta. Ja jos en niin sitten laitan samaa vanhaa ihan kertauksen vuoksi.

1. En värjää hiuksiani.
2. Mietin joka päivä useaan kertaan, mitä tekisin hiuksilleni, kun ne ovat aika kamalat. Ja aina päätän olla tekemättä mitään.
3. Kengännumero on 38 tai 39 - riippuu vähän kengästä.
4. Haluaisin joskus kokeilla, pystynkö elämään kokonaisen kuukauden pelkillä popcorneilla.
5. Käytän popcornista mielummin sanaa paukkumaissi.
6. Omistan paukkumaissikoneen.
7. Vaikka pidän paukkumaissista ihan tosi paljon, olen syönyt niitä tänä vuonna vasta kaksi kertaa.

Sellainen olen minä. Ja paljon muutakin.

Lauantaina olin Wellamo-opiston opettjaan järjestämällä kevätretkellä Tampereen seudulla. Tampereella olen käynyt useasti, mutta varsinaisesti keskustassa en ole kierrellyt ikinä. Paitsi ihan pikkutyttönä kun osallistuin Pispalan sottiisiin, mutta sitä ei lasketa.

Retken ensimmäinen pysähdys oli Vehoniemenharjulla sijaitseva Willa Kosmos - lasi- ja tekstiilitaiteilija Virpi Kinnusen kotiateljee. Huvila oli upea ja teokset vielä upeampia. Mielenkiintoinen paikka.

Seuraava pysähdys oli omatoimista kiertelyä Tampereella. Kiertelin Finlaysonin alueella, kävin katsastamassa Tallipihan ja sen jälkeen kävin kirpparilla, Taito Shopissa ja Makuunissa irtokarkkiostoksilla. Ostin itselleni ties monennenko Globe Hope -laukun ja kirpparilta astioita ja huivin. Kahvit join ihanassa Tallipihan kahvilassa ja päätin, että menen käymään kesällä siellä.

Viimeinen käyntikohde oli Marjamäen Pajutila Kangasalalla. Pajuviljelmät olivat upeita, samoin pihalle tehdyt pajutunnelit ja -majat sekä decoraosasto oli laaja ja siellä oli vaikka mitä ihanaa. Mutta. Olisin halunnut ostaa pistokkaita, koska on pajumaja suunnitteilla. Pistokkaat olisi pitänyt ilmeisesti ensin varata puhelimitse  eli ne jäi hankkimatta. Ja onhan se vähän kurjaa, että suomalainen pajutila myy vain halpamaassa valmistettuja pajutuotteita. Ja hallillinen kiinalaisia sisustustuotteita on kyllä silmäkarkkia, mutta jäin silti kaipaamaan niitä kotimaassa valmistettuja käsityönä tehtyjä pajutuotteita, joita luulin tuolla olevan.

Tilan varsinainen pettymys oli kuitenkin puotikahvila. Kakut ja piiraat olivat kauniita, suussasulavan näköisiä ja kauniisti esillä, kahvila oli viihtyisä. Hinnat olivat aika kovat, mikä ei olisi haitannut jos tuotteet olisivat omaa tuotantoa tai edes lähileipomossa tehty. Mutta pakastetun ehkä jopa ulkomaalaisen pakettikakun siivusta seitsemän euron hinta on aivan liikaa.

Retki oli kuitenkin tosi onnistunut ja kiva. Seura hyvää ja parasta sekä tuliaislöydöt sopivia. Oli oikein mukava lauantai.

Vappuaattoaamupäivä oli yhtä naamiaisten odotusta. Ilmapallot ja serpentiinit puhallettiin ja siinähän se aika sentään jotenkin kului. Naamiaisten jälkeen käytiin pikaisesti Lahden torilla. Ei sinne kyllä vappuaattona kannata mennä - ei ole oikein mitään tai ketään. Ja vappupäivänä aivan liikaa kaikkea. Pitää muistaa pysytellä muualla ensi vappuna.

Vappupäivänä käytiin mökillä evästämässä ja vähän pihaa siivoamassa ja patsastelemassa. Usean vuoden hoitamattomuus alkaa jo näkyä pihassa. Jotain siellä on tehtävä ja vähän jo aloittelinkin, mutta mökiltä löytyneillä viedään-ne-mökille -pihatyökaluilla ei oikein saa muuta kuin kädet rakoille.

Mökiltä kotiin ajettaessa poikettiin yhteen metsikköön aarteenetsintään. Ja löytyihän sieltä vaikka mitä. Jotain pientä ruosteista kamaa tuotiin kotiin, mutta isommat odottavat hakemista jotoisen kerran. Varsinkin tuo pieni piikkilankakieppi on melkoinen löytö.

Vappua ennen ja jälkeen meillä on käynyt kivoja vieraita: lasten serkku ja Toivon ystävä ja myös minun ystävä ja toinenkin. Tuliaisiksi olen saanut lankaa, rukin osia ja ankanmunia - aikamoisia aarteita nekin. Eilen kävin ystävällä intialaisessa päähieronnassa ja reikihoidossa. Vielä en osaa tuloksista sanoa mitään, sillä viime yön nukuin Toivon vieressä ja sen sänky on aivan liian lyhyt jopa minulle, joten yö oli aika uneton ja paikat kipeinä ja jumissa huonossa asennossa nukkumisesta. Toivon vieressä yövyin sen takia, koska poika oksensi yöllä kerran ja taisi olla kuumettakin, enkä voinut reppanaa jättää sinne yksin. Tänään on sitten ollut sairalomapäivä ja poika nukkui oikein päiväunetkin. Ja jopa minä nukuin vartin verran. Sairastaminen tässä osoitteessa on aika harvinaista ja me jo luultiin, että kuumemittari on epäkunnossa, ennen kuin Tyyne sai puolivuotiaana vauvarokon ja kuume nousi hurjiin lukemiin. Sitä ennen ei sillä mittarilla kukaan ylittänyt kolmeseiskaa. Eikä ylittänyt tälläkään kertaa.

Väsymystä on vielä ilmassa, mutta pikku potilas ja pikku hoitaja lepäävät Muumeja katsellen, joten eiköhän se jo parempaan päin ole menossa.  Ja sen kunniaksi tämä isompi hoitaja suuntaa polkupyörän ihan pian kohti ABC:tä ja neuletapaamista.

Toivon kerhossa oli tänään nyyttärinaamiaiset. Ensireaktio naamiaispukuun oli Minä en ikinä aio laittaa päälleni mitään muuta kuin omat vaatteet. Pienen suostuttelun ja pojan merirosvoinnostuksen ansiosta sain Toivon ylipuhuttua pukeutumaan merirosvoksi. Ajattelin näin pääseväni helpolla, koska jo olemassa olevat mustat housut ja raitapaita kävivät puvuksi ja Toivo oli itse dyykannut jostain muovisen miekan ja niittivyön. Eli helpolla pääseminen oli huivin ja liivin ompeleminen.

Kangas löytyi aivan liian heposti etsimättä Eurokankaasta ja oli vieläpä edullista. Ja ompelutkin sujuivat näppärästi yksien Tyynen päiväunien aikana lauantaina. Liivin kaavankin olin saanut ystävältä, joten sekin puoli oli helposti kunnossa. Sopiva vuorikangas tuli minun vanhasta mekosta. Helpolla pääsin oikeasti. 

Silittää en edes ompeleita ehtinyt, kun ne olivat jo Toivon päällä. Ja ovat olleet siitä asti koko ajan - paitsi yöllä. Taisi tulla aika mieleinen setti. Käytiin vielä kahdestaan eilen ostamassa sopiva pääkallokaulakoru merirosvokapteenille ja puku oli täydellinen.

Äiti minä en millään malttaisi odottaa niitä naamiaisia.

Ja koska se isoveli on maailman ihmeellisin ja kaikki mitä se tekee on kopioimisen arvoista, on meillä tietty kaksi merirosvoa. Onneksi pikkusiskolle asusteiksi kelpaavat vielä halvat kopiot.

Meidän talonlaajennusprojekti eteni viikolla harppauksen, kun tiistaina oli sahauspäivä. Eli kaadetut tukit sahautettiin laudoiksi. Aika kova päivä. Lapset hoitoon ja hommiin. Alun perin sahauspäiviä piti olla kaksi, mutta ekan päivän aamuna tuli muutos ja kaksi päivää vaihtui yhdeksi pitkäksi. Hoitojärjestelyjä, apuvoimajärjestelyjä ja muita järjestelyjä. Päivä onnistui kuitenkin hyvin - kiitos sukulaisten avun - tukit on nyt sahattu.

Seuraava ongelma tuli, kun laudat piti kuljettaa kotiin. Traktori ja peräkärry saatiin lainaksi, mutta sahauspaikalta ei traktorin voima riittänyt vetämään painavaa kärryä, koska se eka mäki oli yhtä kuravelliä. Muutama epätoivoinen puhelu ja saatiin kuin saatiinkin nelivetotraktori vetämään kärry yli sen pahan upottavan mäen. Kiitos jälleen sukulaisten avun.

Jos se laajennusprojekti osaltaan vähän eteni, niin takapakkiakin tuli. Suunnittelutarveratkaisua varten haettiin rajanaapureilta asianmukainen hyväksyntä, mutta kunnasta soitettiin ja haluttiin hakemukseen myös tiehoitokunnan suostumus. No. Se on nyt saatu, mutta kunnassa asiaa käsitellään vain tiistaisin ja ensi tiistai on vappu, joten käsittely menee seuraavaan tiistaihin. Ja sen jälkeen vasta haetaan rakennuslupaa. Ei siis päästy aloittamaan laajentamista toukokuun alussa. Ja se suunnittelutarveratkaisuhakemushan on jätetty kuntaan jo ties kuinka monta kuukautta sitten.

Tämän kaiken lisäksi verenpainetta on nostattanut auton tuulilasinpyyhkijöiden moottorin hajoaminen. Läheisiltä romuttamoilta on osaa kyselty, mutta menevät kuulemma jo ennen kuin tulevat. Uusi maksaa kolmesataa euroa. Onneksi nyt ei sada.

Reuma on ollut superaktiivinen jo muutaman viikon ajan ja tällä viikolla oikein innostunut. Välillä en tiedä kumpaa jalkaa klenkkaisin enemmän ja miten päin menisin portaat alas.  Sormet on iltapäivälle asti kipeät ja kankeat, samoin leuka. Mutta olen pystynyt kaikesta huolimatta kävelemään, haravoimaan ja syömään. Ja iltapäivällä saattaa tulla jopa sellainen hetki, kun istuu ihan hiljaa liikkumatta paikoillaan, että parin sekunnin ajan minnekään ei satu.

Eikä tässä vielä kaikki. Pariin päivään ei käytetty uunia ja pistin sinne yhtenä koleana iltana tulet. Kaikki palovaroittimet ja häkävaroitin alkavat ulisemaan. Savua tulee sisälle kaikista mahdollisista luukuista. Äkkiä ovet ja ikkuna auki, lapset komennetaan ulos ja hiustenkuivaajalla puhaltamaan uuniin. Hormi lähtee vetämään ja tästä edespäin muistan, että parinkin päivän tauon jälkeen poltan ensin sen sivun sanomalehteä nuohousluukussa ennen varsinaisten tulien sytyttämistä.

Ja huipennus tuli eilen ulkona, kun Toivo kaataa Tyynen päälle ämpärillisen hiekkaa, jota löytyy alushousuista asti. Kunnon suihkujen ja päiväunien jälkeen seuraavalla ulkoilukerralla Tyyne kakkaa housuihin.  Taas pesulle. Ja illalla hiekkaisia vaatteita lajitellessani löydän Tyynen housun taskuista useita limaisia ja ällöttäviä lehtokotiloita. Tällä kertaa ei tarvitse pestä kuin housut.

Viikossa on kyllä ollut paljon kivaakin. Perhekerhon retki läheiselle puutarhalle taimia istuttamaan. Toivo urakoi laatikollisen orvokin taimia ja on myös luvannut ne kesän aikana hoitaa. Sain uudet pohjalliset, jotka eivät ole jättikokoiset ja mahtuvat hyvin kenkiin, toisin kuin edelliset ylipaksut, jotka jäivät käyttämättä, kun eivät mahtuneet mihinkään normaalikokisiin kenkiin. Tämän lisäksi löysin juuri oikeanlaista pääkallokangasta Toivon merirosvonaamiaisasua varten ja vielä edullisesti. Viikko siis paranee loppua kohti.

Kun on kevät, niin ulkona voisi olla ihan koko ajan. Ainakin melkein. Lapset olivat viikolla kahtena päivänä hoidossa, mutta taisi olla ne kaksi sateisinta ja kylmintä päivää, joten ne päivät olin sisällä postilaatikolla käymistä lukuun ottamatta. Perjantaina innostuin lähtemään Pihapiiri-messuille ja kyllä kannatti. Tapasin siellä työkaverin, joka oli myös yksin liikkeellä. Päästiin sitten kunnolla kahvittelemaan ja kehumaan itseämme :D

Messuilta ostin vain kaksi Mårbacka-pelargoniaa - ensimmäiset ikinä. Koskaan aikaisemmin en ole pelargonioita talvettanut, mutta jos nämä selviävät kesän yli, aion ensi talvena kokeilla. Daaliat löytyivät rautakaupasta ja nekin on tarkoitus pitää hengissä kesän ja talven yli. Daalioiden juurakkojen talvettaminen on helppoa, mutta edelliset daaliat jäivät talveksi ulos ja se ei ole se helppo keino. Mutta nyt on taas uusia ihanuuksia kokeiltavaksi.

Viikonloppu meni suurelta osin ulkona. Lauantaina vähän enemmissä vaatteissa, mutta sunnuntaina saikin olla jo ilman takkia ja hanskoja. 

Taas retkeiltiin minun kotipaikalla. Miehellä oli siellä oikeita hommia, mutta me muut vain hengailtiin, leikittiin, kierreltiin metsässä, rakennettiin maja, löydettiin miekka ja ties mitä.

Hengailun lisäksi leikkimökki on siivottu ja siellä olleet tavarat pesty. Ja sinne on porttikielto kuraisilla saappailla ja hanskoilla. Mikäli ne vain muistaa ottaa pois.

Nurmikkoa on haravoitu, pari kukkapenkkiä siistitty, ensimmäiset sinivuokot, leskenlehdet, perhoset ja krookus on bongattu. Varastossa olleita kertakäyttögrillejä on käytetty. Lunta on vielä paljon, mutta se sulaa ihan hurjaa vauhtia. Ihan parasta kevättä.

Meiltä ei tarvitse mennä kuin puoli kilometriä etelään ja lunta ei näy juuri missään. Meillä on lunta pihalla vielä puoli metriä ja maa on näkyvissä vain suurten puiden alla ja siellä, mistä sitä on aurattu pois. Mutta parin päivän päästä tilanne on varmaan jo ihan eri.

Koko viikonloppu meni enemmän tai vähemmän ulkosalla. Perjantaina lapioitiin terassilta jääkököt ja hiekkalaatikon päältä lumet pois. Jo heti seuraavana päivänä hiekkalaatikolla pääsi leikkimään. Ja kyllä siellä onkin leikitty.

Sunnuntaina tehtiin pieni retki ja päästiin avaamaan kesän grillauskausi. Sen lisäksi tietty leikkimistä siellä hiekkalaatikolla. Olen kerännyt katolta tippuvaa sulamisvettä astioihin pesuvedeksi jolla pesin ruukkuja ja kesäkalusteita. Sen lisäksi ollaan tyhjennetty vajaa, koska se pitää purkaa.

Eilen kävin myös puutarhaliikkessä ostamassa uuden haravan, pari orvokkia ja puutarhahanskoja. Sain ystävältä ison pussillisen erilaisia siemeniä, joten ostaa tarvitsi ainoastaan herneet ja sipulit. Joku daalian juurakko olisi kiva, mutta tällä kertaa löytyi vain niitä korkeita ja haluaisin jonkun matalamman, koska laitan ruukkuun. Ensi viikonloppuna on Pihapiiri-messut Lahdessa ja sinne olen lähdössä ainakin Tyynen kanssa. Ja jos jostain saan lisäksi myös aikuista seuraa, tulisi messsupäivästä varmaan täydellinen.

Oltiin joskus kuukausi sitten kiertelemässä rautakauppoja ajatuksella, että katsotaan mitä siellä on tulevaa laajennusta varten. Löytyi hauska lattia ja siitä tuli idea Toivon huoneen pikaiseen pintaremonttiin. Vaniljanvalkoinen vai onko se keltainen? puolipaneeli kyllästytti, samoin keltaisenbeige tapetti. Ja alkuperäistä tai siis edellisten asukkaiden laittamaa lattiaa olen inhonnut koko ajan. Se oli sitä halvinta laminaattia, joka oli kylmä ja sähköinen ja jokainen sormenjälki siinä loisti metrien päähän. Vain käytännön syistä se sai olla.

Muovilattia se tämä uusikin on, mutta erilaista muovia kuin laminaatti. Materiaali on vinyylikorkkia eli päällä vinyylikerros, jonka alla pari kerrosta korkkia ja sen alla jotain, en enää muista mitä. Se on lämpimämpi ja pehmeämpi ja väittävät vielä sen sopivan lapsi- ja koiraperheisiin. Meiltä siis puuttuu enää se koira.

Puolipaneelit on maalattu maalarinvalkoisella Lujalla. Tapetti on rautakaupan hyllytavaraa. Toin Toivolle pari tapettimallia valittavaksi ja niistä oli paras tämä lentokonetapetti. Oikein hyvä valinta.

Vanhoja tapetteja en poistanut, koska tämä oli pikainen pintaremontti. Poistan vanhat seuraavan tapetoinnin yhteydessä. Vain yhden sähköjohdon päälle tapetoidut kerrokset otettiin pois. Alta paljastui hieno vanha vihertävänturkoosiksi maalattu sähköjohto, joka sai jäädä näkyville. Sähkömies vaihtoi valokatkaisijan. 

Huoneen ovi ei pysy paikoillaan, vaan 'valuu' auki. Johtuu varmaan siitä, että edelliset asukkaat vaihtoivat oven aukeamissuuntaa ja käänsivät karmit eivätkä varmaan käyttäneet vatupassia. Toki ollaan iloisia ovien aukeamissuntien kääntämisestä, muuten kaikki ovet retkottaisivat pienessä eteisessä.

Ovessa oli aikaisemmin hakanen pitämässä sitä paikoillaan, mutta nyt kun huonekalujen paikkoja vaihdettiin, hakanen ei enää sopinut. Virkkasin kolmosen koukulla, Woolista puolipylväillä ovipoliisin. Vähän koristeita ja kirjailuja. Täytteenä vanua ja alaosassa pieneen kankaiseen pussiin laitettua riisiä. Nyt ovi pysyy hyvin ja on helpompi käyttääkin kuin se aikaisempi hakanen.

Huoneesta poistettiin aika paljon Tyynen juttuja. Sellaisia vaaleanpunaisia ja pinkkejä ja pitsejä ja röyhelöitä. Ne vietiin varastoon ja pääsevät paikalleen kun Tyynen huone valmistuu. Toki tytön lelut saivat jäädä, mutta muuten yritin tehdä huoneesta selvästi pojan huoneen. Vasemmalla näkyvä ovi on jo aikoja sitten maalattu liitutaulumaalilla. Nyt siihen laitettiin kehykset ja siitä tuli heti paljon huolitellumman näköinen. 

Ovesta pääsee pieneen rappusten yläpuolella olevaan komeroon, joka odottaa tulevaisuudessa jonkinlaista remonttia. Edelliset asukkaat olivat laittaneet kyllä sisäseinät ehkä jostain sadasta pienestä kipsilevyn palasta eli komero on aika järkyttävän näköinen sisäpuolelta. Ja tupaten täynnä tavaraa. Sen verran olen tilaa sinne raivannut, että muutama hyllyllinen on lasten leikkikäytössä ja komero onkin lasten toimisto, jossa ne kuulemma kirjoittavat muistelmiaan.

Ja kyllä. Joskus vuosia sitten kun minulla oli vielä kirjoja ja kirjahylly, kirjat olivat värijärjestyksessä aina. Sittemmin kirjat on suurimmaksi osaksi myyty ja nyt yritän epätoivoisesti pitää värijärjestystä yllä lasten kirjahyllyssä. Melko huonolla menestyksellä.

Sängyn paikkaa ei tässä pikkiriikkisessä huoneessa pysty siirtämään mitenkään järkevästi, joten se sai olla siinä missä oli aiemminkin. Kuten myös pöytä. Sänkyä pidennettiin ja siihen hankittiin vuodekatos. Katoksen sisäpuolelle ajattelin laittaa roikkumaan lentokoneen, kunhan vain löydän sopivan.

Lentokoneen lisäksi ostoslistalla on yöpöytä sängyn ja pöydän väliin. Toivottavasti joltakin kirpparilta tulee vastaan jotain muutakin kuin lastulevyä. Päiväpeitto olisi myös kiva, mutta nuo muumipussilakanat on ihan hauskoja jättää myös näkyville.

Tuolin päällystin uudelleen. Amy Butlerin pallokangas oli Lahden Eurokankaassa ainoa mahdollinen, joka oli edes sinne päin mitä halusin. Kyllä oli taas vaikeaa kangasostamista.

Lattialla on usein myös automatto ja se sopii tänne kivasti. Sängyn pidentämisen vuoksi ei kaksi mattoa mahdu enää oikein hyvin - täytyy vielä miettiä jotain ratkaisua.

Aika vähän raaskin mitään laittaa nyt näille uusille seinille. Seinähyllyjen lisäksi Toivon saama ristipistotaulu oli ainoa. Tietty Tyynen taulut ovat poissa eikä Toivolla muuta kivaa ollutkaan. Toisaalta tuo tapetti on jo niin hauska, ettei muuta tarvitse. 

Pehmoleluille saatiin suurempi kori, koska Tyyne käyttää vaippaa enää yöllä ja saatiin ne pari kiertävää vaippaa mahtumaan pienempään tilaan. Silti noita pehmoja on aivan liikaa, mutta vaikka kuinka joka päivä lajittelisin niitä ja yritän tutkia, ei sieltä löydy koskaan ainuttakaan, jonka voisi laittaa kierrätykseen.

Vanha karttapallo putsattiin Toivon käyttöön. Sen valon toimivuudesta ei vielä ole tietoa, mutta syksyllä sitä valoa vasta tarvitsee, joten testaaminen jääköön sinne. Pallosta on katsottu jo kaikki Toivolle tärkeät maat: Suomi, Kiina, Uganda ja Ruotsi. Vanhassa pallossa on se kivaa, että siinä on Neuvostoliitto ja Jugoslaavia ja aika monta muutakin erikoisuutta.

Tästä huoneesta tuli tosi kiva. Voisin melkein itsekin muuttaa sinne. Tietysti kaikkein parasta on se, että Toivo tykkää. Ja tykkää jopa niin paljon, että on nukkunut jo kaksi yötä omassa huoneessa omassa sängyssä. Nukahtanut illalla parissa minuutissa, nukkunut 11 tuntia putkeen ja herännyt aamulla hyväntuulisena. Tässä nyt ei ole mitään muutosta entiseen ja se minua hämmästytti. Ainoa muutos on se, että minä olen nukkunut pari yötä huonosti kun poika ei enää nuku vieressä. Ja se on vähintään yhtä hämmästyttävää.

Tänä aamuna lähdettiin viemään lapsia hoitoon ja sain vihdoin kuvattua yhdessä kummankin keväthatut ja lapaset. Erikseen otettuja kuvia oli tähän mennessä jo rullallinen, mutta yhteiskuva oli kiva.

Kevätpipot ja lapaset

Lanka: Wool ja Nalle. Kulutus kaikkiin yhteensä 130 g.

Puikot no 3.

Ohje: Perusjuttuja. Tyynen pipossa silmukoita 108, Toivolla neljä enemmän. Tyynen lapasissa 36, Toivolla jälleen neljä enemmän.

Hattujen koristeet on kaivettu askartelulaatikoista. Yritin ensin pölliä joitain kivoja pikkujuttuja nukkekodista, mutta siitä nousi niin kova vastustus, että noihin oli tyytyminen. Kivat ne on nuokin.

Tänään, kun lapset ovat hoidossa, olen käynyt ostoksilla ja päällystänyt Toivon tuolin. Ja join kahvit. Ja kävin verikokeessa. Seuraavaksi menen pihalle levittämään kalkkia ja jos jää aikaa niin ompelen vähän.

Minä olen nyt poliisi, joka pysäyttää kaikki roistot. Ja sellaiset jotka ajavat liian kovaa autolla. Niinkuin äiti.

Nyt on taas se aika vuodesta kun meinaa netissä roikkuminen jäädä ihan kokonaan. Ei vaan ehdi , jaksa tai edes muista. Jää blogit lukematta ja päivittämättä, sähköpostit lukematta ja melkein laskutkin maksamatta. Niin että kaikki tutut: jos on jotain pikaista asiaa, ei kannata sähköpostiin laittaa eikä ainakaan FB:hen vaan soittamalla saa parhaiten kiinni. Puhelimeen sentään vastaan ja tekstarit luen - ainakin joka toinen päivä.

Vaikken roiku koneella, en oikein tee mitään muutakaan. En ole tavannut ketään pitkiin aikoihin, en käynyt missään, kukaan ei ole käynyt meillä, en tee  kotonakaan mitään, en ainakaan käsitöitä. Kevätväsymystä? Täytyy yrittää ryhdistäytyä. Aloitan päivittämällä tämän. Ja laittamalla jollekin mukavalle tyypille tapaamisehdotusviestin. Tai ehkä useammallekin tyypille. Viimeistään huomenna.

Mutta nyt parit valmistuneet neulokset ennen kuin unohtuvat. Kuvat otettiin pikaisesti pihalla ja lapset odottivat jo autossa kun oltiin menossa ystäville kahville pitkäperjantaina. Ai mitä? Olenhan  näköjään jossain käynyt ja jonkun nähnyt. Ryhtiliike on siis jo alkanut. 

Ainaoikeinhuivi

Lanka: SNY:ltä saatu ja SNY:n värjäämä villa. Kulutus 90 g.

Puikot no 6.

Ohje: Ainaoikein 17 silmukalla parin metrin verran.

Tästä oli tarkoitus tulla pihahuivi ja ensi talvena se nähdään kuinka paljon käytän. Karhealta tuntuu, mutta onneksi en ole herkästi kutiavaa tyyppiä.

Mohairmyssy

Lanka: Sandnesgarn Kitten Mohair. 30% mohair, 20% villa, 50% akryyli. Kulutus 30 g.

Puikot no 5 ja 6.

Ohje: Novita Kesä 2009 no 51.

Mohairmyssy on hyvä, jos ei ole kovin paljon pakkasta. Edellistä olen pitänyt paljon. Ja koska halusin myös mustan, piti tehdä toinen. Varmasti tulee käyttöön. Resorin tein pienemmillä puikoilla, jos se vaikka pysyisi napakampana. Tämäkin saa jäädä odottamaan ensi talvea.

Lovikka-lapaset

Lanka: Puro 'Kivi', 100% villa. Kulutus 80 g.

Puikot no 6.

Ohje: Suuri Käsityölehti 2/2012, Novitan verkkosivuilla on varmaan myös ohje.

Pitkään mietin, että teenkö vai enkö ja sitten päädyin siihen, että teen. Tein yksinkertaisella langalla, kaksinkertaisena ei olisi jo olevat langat riittäneet. Ja allehan voi aina laittaa toiset lapaset. Vieläkään en tiedä, että tykkäänkö näistä vai en. Väristä kyllä, mutta muuten. No. Nyt ne on ainakin tehty ja ensi talvi kertoo myös näiden käyttöasteen.

Lauantaina kävin parin ystävän kanssa Ikeassa ostoksilla kun tarvitsi hankkia Toivon remontoituun huoneeseen kaikkea oheistarviketta (pimennysverho, verhotanko, seinähylly, yövalo ja lankesin ostamaan myös vuodekatoksen). Noiden lisäksi ostin palan kangasta, että sain ommeltua keittiöön vaihtopöytöliinan. Tuo kankainen liina kun ei kovin kauan puhtaana pysy ja se edellinen ja tätä ennen ainoa sopiva oli jo törkeässä kunnossa.

Tyynelle tuunasin Toivon vanhan hupparin vähän tyttömäisemmäksi. Peitin hupparin rinnassa olevan kuvan huopapalalla, johon olin ommellut kangastilkkuja, pitsiä ja käytöstä poistettujen pihavalojen sudenkorennon. Tuli kiva.

Pääsiäinen alkaa olla vietetty ja rairuoho kasvanut yli äyräiden. Näistä tulee karseita massiivipäivityksiä, kun on aina niin monta asiaa kerralla. Ryhdistäytyminen tarkoittaa myös sitä, että seuraava päivitys on luvassa jo aika pian. Ja vain yhdestä aiheesta. Ehkäpä Toivon remontoidusta huoneesta. 

Maanantai

Lajittelin edellisviikon kirpputorimyynnistä ylijääneitä tavaroita. Pari kassillista meni hyväntekeväisyyteen, yksi laatikollinen ylijäämätavaraa pääsi varaston hyllylle odottamaan ottajaa. Saa ottaa ken haluaa. Parasta oli, että monta laatikollista tavaraa saatiin myytyä ja rahaakin tuli puolet odotettua enemmän.

Toivon kerhon aikana kävin ostoksilla Tyynen kanssa. Meille kotiutui uudet pääsiäisruohokupit ja Muumipappa koska se maksoi vain kympin.

Toivo auttoi pitkästä aikaa pyykinlajittelussa ja löysi samalla minun vaatekaapista joskus joulun jälkeen alesta ostetut Legot. Lupasin ne antaa, jos poika siivoaa ja järjestää kaikki jo olemassa olevat Legot ja kokoaa pari. Poika teki niin ja sai uudet

Tiistai

Aloitin kevätsiivouksen. Siivosin vessan ja eteisen perusteellisesti. Lajittelin talvivaatteet pois ja järjestelin saappaita. Toivo sai uudet lapaset. 30 g painavat, Nallesta ja Woolista kolmosen puikoilla neulotut.

Keskiviikko 

Jatkoin kevätsiivousta keittiössä. Pääsin helpolla koska olin sen tehnyt jo pari viikkoa sitten. Selvisin pelkällä uuden pöytäliinan ompelulla. Olisihan ikkunat voinut pestä, mutta koska niistä vielä näkee läpi, saavat odottaa. Kylvettiin lasten kanssa rairuohot ja illalla kävin vesijumpassa.

Torstai

Kerhossa askarreltiin rairuohoastiat. Koska me kylvettiin omamme jo edellispäivänä, näihin laitettiin pääsiäismunat. Kerhon jälkeen lähdin lasten kanssa narsissiostoksille. Ja päätin, etten mene enää ikinä minnekään Tyynen kanssa ilman rattaita. Ei suostunut pitämään kädestä, ei kulkemaan vierellä, eikä kävelemään. Juoksenteli ympäriinsä kaupoissa ja parkkipaikoilla ja nauroi päälle. Kenellekään ei kuitenkaan sattunut mitään, eikä mitään hajonnut. 

Narsissit laitettiin kuistille ja sen jälkeen lähdin Tyynen kanssa ilman rattaita kangasostoksille Sampsukkaan. Meni hyvin. Mutta ei ollut virikkeitä, eikä väsymystä eikä etenkään Toivoa villitsemässä.

Perjantai

Kevätsiivosin makuuhuoneen. Siinäkin selvisin aika helpolla, koska vaatekaapit ja -komerot oli jo käyty läpi joku aika sitten.

Illalla menin Lahteen Kissojen yö -käsityötapahtumaan. Oli aivan mahtava tapahtuma. Paljon tuttuja ja ystäviä, hyvää seuraa ja yllättävien henkilöiden tapaamisia. Olin aivan täpinöissäni. Ja kaiken lisäksi satuin istumaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa, koska sain ihan tosta noin vaan ilman mitään tekemättä Huopakirjan. Piti vain ojentaa käsi ja sanoa kiitos. Ilman kirjaakin ilta oli täydellinen, mutta olihan tuokin ihana yllätys.

Lauantai

Mies kävi jossain romutorilla Tampereella ja toi tuliaisiksi muutaman kyltin. Leukun ja mersun kyltit odottavat vielä sopivaa kohdetta, idän mersun merkki on jo vessan seinää koristamassa.

Kun mies harrasti, minä kevätsiivosin lasten kanssa pukuhuoneen. Laiton vähän uuteen järjestykseen ja komentelin lapsia, jotka villiintyivät täysin kun pääsivät juoksemaan alakerran pitkällä käytävällä.

Illalla kaivoin esille monen vuoden tauon jälkeen kävelysauvat ja tein hyvän lenkin. Nilkka ei ole kuntoutunut mitenkään hyväksi syksyisen leikkauksen jälkeen. Kävely on kivuliasta ja vesijumppa myös. Sauvakävely sattui myös, muttei ihan hurjasti, kunnes...

Sunnuntai

...kunnes tuli sunnuntai. Olin törkeän kipeä koko aamupäivän. Jäykkä ja etenkin nilkkaa koski. Harmitti, kun päivän suunnitelmat menivät uusiksi. Eli käytännössä en tehnyt muuta kuin katselin muiden tekemisiä. 

Askartelin sentään pari pikkujuttua. Peitin ruman tarjottimen serveteillä ja tein miehelle pitsapohjan ohjeesta taulun. En ole yli kymmeneen vuoteen tehnyt itse pitsaa, koska mies tekee, mutta ei koskaan muista pohjan ohjetta ja kysyy sitä joka kerta. Nyt on ohje kirjoitettu tauluun ja jännitettäväksi jää, oliko tämä sunnuntainen pohjan ohjeen kysyminen viimeinen kerta.

Toivon huone on tarkoitus remontoida ja remontti aloitettiin tyhjentämällä huoneesta lelut tuvan puolelle. Toivo toi itse kaikki lelunsa niin reippaaseen tahtiin, etten ehtinyt kunnolla edes huomata. Tyyne keskittyi enemmän leikkimiseen. Mieskin ehti jossain välissä poistaa listat ja maalata paneelit kertaalleen.

Koska oli palmusunnuntai meillä kävi muutama virpoja. Toivo etenkin odotti kovasti niitä tyttöjä meille, kun ne tuovat noita kivoja oksia, joista Almakin tykkää niin kovasti. Toivolle ehdotin virpomaan lähtemistä pariin otteeseen viikolla jo sillä verukkeella, että saisi itse koristella oksia, koska on innokas askartelija. Mutta joka kerta ehdotukseen tuli jyrkkä ei. Tosin pienen neuvottelun jälkeen tultiin siihen tulokseen, että ensi vuonna Toivo saattaa ehkä lähteä virpomaan, mutta vain jos niitä virpojia käy meilläkin.

Tämä viikko

Olen käynyt pitkästä aikaa Korialla neuletapaamisessa ja oli kivaa. Toinen tapaaminen oman paikkakunnan huoltoasemalla on vielä edessä. Olen käynyt veljen kanssa asioilla, ostamassa tapettia ja suuttunut tietotekniikalle. Aion tapetoida, kevätsiivota oman huoneen, käydä kylässä ja viettää pääsiäistä sekä saada vihdoinkin tällä viikolla päivitettyä tänne valmistuneita käsitöitä. Kesken on lasten kevätpipot ja lapaset ja nekin ehkä ehtivät viikolla valmistua.  

Eilen satoi lunta kymmenen senttiä ja tänään on koko aamun tullut lisää. Ja meteorologi lupasi sitä vielä huomisellekin. Siis lumitöitä on myös luvassa.

• Tyyne. Katos nyt. Tytöt pissaa pöntöllä istualleen ja pojat pissaa näin.
• Minen osaa pissata noin.
• Et niin kun sinä olet tyttö. Tytöt istuu. Pojatkin istuu silloin kun ovat kakalla.
• Aijaa.

Lapsuudesta on jäänyt makumuistiin erään ystävän äidin tekemästä jäätelöstä sellainen maailman parhaan jäätelön maku. Itse en ole jäätelöä koskaan tehnyt, enkä päässyt maistamaan kenenkään muunkaan tekemää. Kunnes tänään palasin sinne itse tehdyn jäätelön makukantaan. Tosin koneella tehdyn, mutta oli se kuitenkin ihan jotain muuta kuin kaupan pakettijäätelö. Tämä kone ei jää keittiön kaapin perälle käyttämättömänä pölyyntymään.

Lumet sulaa silmissä. Pikkiriikkinen lätäkkö on nyt se paras paikka pihalla. Saappaat on kaivettu esille. Toisen saappaisiin täytyy laittaa kahdet villasukat, etteivät pyöri jaloissa, toisen saappaat on paikattu jeesusteipillä. Olisi kai sopivien saappaiden osto aika ajankohtaista.

Vajan tyhjennys purkamisen tieltä on alkanut. Kirpputorille on menossa useita laatikollisia tavaraa, roskiin myös vähän. Vajan lisäksi tästä kuvasta katoavat pihtakuusi vasemmalta ja tuija oikealta.

Leikkimökkiin on talven aikana ilmestynyt köynnösteline, oveen kahva ja kuistille kaiteet. Tupaantuliaiset päästään pitämään kesällä. Lunta on vielä, mutta mökin edustalla on jo sulaa. Ja varmaan jo ihan pian on kaikki puutarhaan lapioidut polut sulat.

Pihalle on ilmestynyt myös uusi kesäauto. Kummallisten kulkuneuvojen kokoelma on karttunut melkein traktorin kokoisella lava-autolla. Kyllä sillä kelpaa rakennustarvikkeita kuskailla. Etupenkillekin mahtuu koko perhe. Ja se on hyvä se - koska sitä takapenkkiä ei ole.

Jokunen viikko sitten olin huovutuskurssilla ja sieltä jäi viimeistelemättä pari työtä. Noh. Toiseen ompelin kaksi helmeä ja toiseen en tehnyt mitään, koska ei oikein irronnut. Tässä nyt nämä siivettömät lohikäärmeet.

Seinävaate tehty suomenlampaan villasta rullaamalla. Tätä juuri piti kirjoa ja piti laittaa helmiä ja piti laittaa paljetteja ja vaikka mitä, mutta kun ei niin ei. Sen kyllä teen ihan varmasti joskus myöhemmin. Tämä näyttää jotenkin keskeneräiseltä varsinkin kun omissa silmissä näen tämän täyteen kirjottuna.

Laitoin lohikäärmeen väliaikaisesti roikkumaan parvekkeen oveen. Ainakin siksi aikaa kun tuo parveke meillä vielä on.

Pullopiilo/käsinukke -lohikäärme on tehty myös suomenlampaan villasta kaavan avulla. Kun tämä oli jo melkein valmis, tajusin, että unohdin silmät ja siivet. Niitä en enää jaksanut alkaa melkein valmiiseen työhön neulaamaan, koska se olisi ollut aika työlästä, joten sai jäädä siivettömäksi. Silmät tein sentään napeista. Tykkään tästä kovasti.

Näiden lisäksi pyöritin yhden pikkiriikkisen pallon. En erityisesti pidä huopapallojen tekemisestä, joten jo yksi on suuri saavutus. Olen pitkään haaveillut erään astian täyttämisestä kokonaan huopapalloilla ja tähän mennessä olen saanut tehtyä niitä juurikin tasan yhden. Nyt olen parin viikon sisällä tehnyt kymmenkunta lisää. Pari kerrallaan. Hyvä alku. Ehkä se astia joskus jopa täyttyy, vaikka pallojen hävikki on myös melko suurta lasten ja kissojen toimesta.

Olen ostanut jälleen muutaman kerän lankaa. Kitten mohair on jo neulottu ja kuvassa jäljelle ärsyttävästi jääneet 20 g. Isoveli pääsee puikoille tänään. Ja toivottavasti sen neljä kaveria myös lähipäivinä.

Koska lankavarastot eivät näytä neulomalla pienenevän, olen laittanut kirpputorille lankoja myyntiin. Meillä on kymmenen päivän ajan pöytä ja ainakin langat näyttävät hyvin kelpaavan.

Uusin muumimuki on myös jo kotiutunut meille. Mymmelin äiti oli heti ilmestyttyään tarjouksessa aika monessa paikassa. Ihmeellistä. Seuraavassa kuussa ilmestyy jo seuraava muumimuki - sitä odotellessa.

Mitään kovin kummallista ei viime aikoina ole tapahtunut. Viikottaiset harrastukset, laajennuksen rakentamisen suunnittelua ja hermoilua etenemisestä tai etenemättömyydestä, toimimista kissojen portsarina ja kirpputoritavaroiden hinnoittelua ja järjestelyä. Siinä tärkeimmät ja enimmät.

Alma ja Eemeli - vaikka leikattuja ovatkin - kulkevat sisälle ja ulos nyt ihan urakalla. Eemeli on jo vähän raihnainen vanhus ja Alma talven lihottama pallo. Mukava nähdä noidenkin piristyvän ja reipastuvan pitkän talven jälkeen. Kissanpennusta meillä myös haaveillaan. Ainakin osa meistä. Alma ja Eemeli tulisivat tosi iloisiksi jos saisivat ihan oman lapsen. Olen täysin samaa mieltä.

Pitää näitä jo aikoja sitten tehtyjä juttuja päivittää tänne - kun vielä muistaa.

Ompelin Toivon huoneeseen (joka tällä hetkellä on lasten yhteinen huone) taas uudet verhot. En ollut edellisiin kovin tyytyväinen, enkä vielä tiedä, pidänkö näistäkään. Tai siis kangas on kiva, mutta tuon kellertävänbeigen tapetin kanssa yhdessä näyttää jotenkin tunkkaiselta. Uusi tapetti on lähiaikoina tulossa, joten jännättäväksi jää, miltä verhot sitten näyttävät. Ja kuvastahan ei tietty saa mitään selvää, kun valoa tulee ikkunan täydeltä. Mutta oikeasti näyttää oudolta.

Ihan perusverhot, Eurokankaasta ostetusta Laura Ashleyn 'Polka dot' -nimisestä puuvillasta.

Noita pupuja ja nalleja ynnä muita ripustin ikkunan eteen roikkumaan, koska unikavereiden (kuten niitä meillä kutsutaan) kori alkoi paisua yli äyräiden. Pehmolelut on kivoja, mutta käyttöasteeseen ja kokoon ja pölynkeräämismäärään nähden ärsyttäviä. Tuossa ikkunassa ne eivät ole hankalasti tiellä. Pölyä kyllä keräävät.

Ompelin ikkunaan roikkumaan verhokankaasta myös pienen merihevosen, koska sitä toivottiin. Jossain Tilda-kirjassa taitaa olla kaava tällaiseen, tämän piirsin itse. Otus on täytetty langanpätkillä.

Vielä innostusta riitti sen verran, että tein samasta kankaasta leppäkerttutyynyn. Valkoiset osat vanhasta tyynyliinasta, samoin jalat ja tuntosarvet. Sisätyyny on tavis nelikulmainen tyyny, jonka kulmat pyöristin. Tuli sopiva.

Tähän huoneeseen on siis tulossa lähiviikkoina pintaremontti. Eli lattia menee vaihtoon, samoin tapetit. Paneelit ehkä maalaan, jos näyttävät vääränvärisiltä uuden lattian ja tapetin kanssa. Säilytystilaongelmaa remontti ei vielä ratkaise, mutta Tyynelle tuleva uusi huone ehkä ainakin vähän.

Ihan parasta remontissa on se, että päästään eroon tuosta halpislattialaminaatista, joka on kylmä, ruma ja sähköinen eli kerää pölyä ihan sikana.

Arki muuttuu aina niin erilaiseksi kun mies on kotona. Kuten taas tällä viikolla. Vaan tarkoitus ei ole valittaa. Se on ihan hyvä ja kiva juttu. Tälläkin kertaa olin tehnyt pitkän työlistan miehelle, että saa viikkonsa mukavasti kulumaan :D

Ehti vaan mokoma tehdä kaikki listan työt jo heti alkuun. Seuraavalle lomalle parin viikon päähän suunnittelin jo pidempää listaa. Mutta voi olla, että se lista jää. Käytiin rautakauppakatsastuksella kun lapset olivat hoidossa ja tehtiin pikainen päätös Toivon huoneen pintaremontista. Kun kerran Tyynekin saa oman huoneen, on vähintään kohtuullista vaihtaa Toivolle tapetit ja lattia. Etenkin kun ne on kamalat ja tosiaan vaihtamisen tarpeessa. Minä pääsen jälleen tapetoimaan ja maalaamaan ja mies suorastaan riemastui lattian vaihtamisasiasta. Tuskin maltan odottaa miehen seuraavaa lomaa.

Yksi miehen tehtävälistalla ollut asia oli eteisen seinälle laitettavat aaltopellit. Sain loistavan ajatuksen laittaa seinälle ison palan aaltopeltiä, jonka päälle tulee lasten ulkovaatteiden naulakko. Isoa palaa ei tullut, koska kaikki saatavilla ollut aaltopelti oli hankien alla ja vain nämä pikkupalat löytyivät helposti. Pellit on pesty, reunat on hiottu ja käännetty, alareunaan laitettu reunanauha, ettei vaatteet repeile. Ruuveilla kiinni seinään ja tuli kiva. Tuskin näitä enää vaihdetaan isompaan.

Vielä pitäisi ratkaista tuo pienen eteisen kengänsäilytyspulma. Omat noin viisi paria mahtuu hyvin tuulikaapin telineeseen ja eteisen kaappiin, samoin miehen kengät, mutta lasten kengät ei. Tuo pieni muovikori riittää nyt kun kenkiä on kolmet. Mutta kun kevät tulee ja pitää olla kaikenlaista vaihtoehtoa, niin ongelma on valmis. Ostin kirpputorilat seinään kiinnitettävän (Ikean) metallitelineen, mutta ei se tuohon käy, koska ovi ei mahdu silloin aukeamaan. Isompi kori, ehkä pyörällinen, on kenties sopiva ratkaisu. Tapettien, maalien ja lattiatarvikkeiden lisäksi lisätään se ostoslistalle.

Vuoden ensimmäinen lumiukko, koska oli vuoden ekat lumiukkokelit. Vuoden toiselle lumiukolle lupaan paremman hatun. Puolustukseksi voin sanoa, että hattu ei ollut minun valinta. Minun valintani ei kelvannut muille.

Vuoden ensimmäiset tulppaanit. Tässä äiti sinulle tulppaaneja tuolta kaupasta. Tulit varmaan oikein iloiseksi. Kesällä sitten poimin tuppaanit kukkapenkistä niin ilahdut vielä enemmän.

Vuoden ensimmäinen villatakki. Toisen teen syksyllä. Tai ainakin aloitan ja toivon, ettei sen tekeminen kestäisi yhtä kauan kuin tämän.

Villatakki

Lanka: Sirdar Eco Wool DK. 100% villaa. Kulutus 560 g.

Puikot no 4.

Ohje: Moda 5/2008 no 22.

Valmistui viimein. Merkintöjen mukaan olen aloittanut huhtikuun puolessa välissä vuonna 2009. Ei ihan mennyt kolmea vuotta tähän.

Lanka oli ihanaa neuloa, mutta 3o3n ribbi vähän tylsää.

Näin pitkään kestänyt urakka oli kiva saada päätökseen. Takki on myös ihana ja tykkään kovasti. Kannatti tehdä, käyttöön tulee.

Ei ollut vuoden ensimmäinen kerta kun tukka oli kampaamatta.