Kiitos paljon Pekingin puku -kommenteista :O) Hattu on ollut jo ahkerassa käytössä, vaikka sitä väsyneenä aletaankin repimään pois päästä. Niin ja toinen samanlainen myssy vihreänä on tekeillä.

Kivoja ja hauskoja tapahtuneita asioita:

• Miehen serkun 60-vuotispippalot. Erikoiset juhlat, mutta kivat.
• Toivo oli kolmatta kertaa hoidossa muualla kuin kotona. En soittanut kertaakaan kysyäkseni miten menee. Oli luotettava hoitaja.
• Mies kysyi isolla huutomerkillä ja hämmästyneenä kysymyksen: Neulotko samaan aikaan kun olet netissä?
• Pihalle valmistuva grillimaja on jo harjakorkeudessaan. Ennen lumien tuloa päästään viettämään avajaisia.
• Mies totesi, että meillä on tosi paljon lankaa ja luetteli kaikki paikat missä minä sitä säilön. Tai luuli ainakin luettelevansa kaikki paikat.
• Keittiön siivousurakka on ohi. Nyt on aika moni asia vaihtanut keittiössä paikkaa: jauhopurkki, leikkuulauta, sokeripurkki, sakset ja moni muukin.
• Pesin jopa keittiön ikkunat.
• Äiti pääsi pois terveyskeskuksesta. 

Ei niin kivoja asioita:

• Kävin Reumalla ja joudun ortopedin juttusille ranteen putsausasiassa. Tästä myöhemmin lisää, kunhan olen kuullut mitä minulle tapahtuu ja millä aikataululla.
• Pitäisi jatkaa siivousta muissa huoneissa. Eteinen seuraavaksi.
• Hajoitin eilen lasin lattialle.

Jotain pientä uutta sisustusta keittiön siivon ilmeen kunniaksi. Kaikki meille vanhaa, mutta uudessa paikassa.

Lopuksi vielä kiva olympialaisiin liittyvä asia: Voitin minun ja miehen välisen veikkauskisan Suomen olympiamitaleiden määrästä ja laadusta ja siitä kuka niitä saa. Melkein kuin lakitekstiä oli meidän määritelmä voittajasta ja palkinnosta.

Veikkauskisan voittaja eli lähemmäksi arvannut saa häviäjän tarjoaman hampurilaisaterian valitsemassaan ravintolassa, joka ei kuitenkaan saa olla McDonald's eikä juomaksi saa ottaa Coca-Colaa. Lähemmäksi arvauksessa on painotus mitaleilla, toissijaisesti vasta mitalin tuojalla.

Kovasti minua mietityttää minkä maan hampurilaisravintolassa haluan lunastaa palkintoni :D

Olympianeuleet valmistuivat sittenkin ajoissa. Vaikka olin vielä aamulla varma, etten ehdi. Tänään suunnilleen yhden aikoihin sain viimeisen viimeisteltyä. Sen jälkeen pikakuvat, päivitys olympiablogiin ja lähtö synttäreille uusi hattu päässä. Kostutukset, höyrytykset, venytykset ja vanutukset on vielä tekemättä. Se ei kai ole este näiden esittelemiselle.

Minun olympianeuleeni oli viisiosainen puku vauvalle eli Pekingin puku. Pekingin pukuun kuuluu hattu, pusero, lapaset, housut ja sukat.

Aloitetaan vaikka hatusta. Kuvaaminen oli varsin hankalaa. Onnistuin sentään yhden melko kunnollisen kuvan nappaamaan. Se ei ole tuo ylempi.

Pekingin hattu

Lanka: SandnesGarn Lanett. 100% merinovilla. Kulutus noin 30 g.

Puikot  no 3.

Ohje: Jostain vanhasta Kotiliedestä repäisty.

Hatun sivuilla menee palmikkoraidat päälaelta korvaläppien päihin. Koristeeksi laitoin rintaneulan. Neulaosan ympärille kieritin lankaa, ettei se paina. Hatun kiinnitysnyörit olivat mainion makuiset. Tämä on aivan ihana hattu ja tämän Peking-sarjan kivoin minun mielestä.

Pekingin pusero

Lanka: Lima. 100 % villa. Kulutus noin 180 g.

Puikot no 4,5 ja 5.

Ohje: Peruspusero ilman ohjetta.

Koska ei ollut mitään kivaa ohjetta eikä varsinkaan aikaa sellaisen etsimiseen, tein ihan peruspuseron. Kiva tämä on, vaikka aivan liian tylsää neulottavaa on tuo sileä oikea. Hihat ovat vielä Toivolle liian pitkät. Ehkä ne kädet kasvavat vielä. Yksinkertainen kala on kirjottu Smart-langalla. Vähän tylsän näköinen neule, mutta pojan päällä silti kiva sopivien muiden vaatteiden kanssa.

Pekingin lapaset

Lanka: Nalle Colori. Kulutus noin 25 g.

Puikot no 3.

Ohje: Vauvan peruslapaset ilman ohjetta.

Kovasti mietitytti, miten ihmeessä sen vauvan peukalon saa osumaan tuonne oikeaan koloon. Vaan kyllähän se koesovituksessa onnistui ihan ihmeen hyvin. Tuollainen pikkuriikkinen peukalo oli aivan kamala neulottava. Mutta kovin söpöt on nämä pienet lapaset. Täytyy tehdä lisää.

Pekingin villahousut

Lanka: SandnesGarn Smart. 100 % villa. Kulutus250 g.

Puikot no 3.

Ohje: Palmikkokuvio jostain vanhasta SK-lehdestä, silmukat, kavennukset, henkselit ynnä muut omaa ohjetta.

Näistä voin vaan sanoa, että tykkään Smartista ja tykkään palmikoista ja nämä on ihanat. Vielä aivan liian pitkät Toivolle, mutta ehkä ne Toivon jalatkin vielä venyvät pituutta. Enkä ole sittenkään varma, oliko se hattu kuitenkaan kivoin, koska nämä housutkin saattavat olla. Tykkään tykkään.

Pekingin sukat

Lanka: Joku tuntematon musta lanka vanhojen jämälankojen korista. Kulutus noin 25 g.

Puikot no 3½.

Ohje: Perussukka, varren kuvio Petäjä-sukista.

Ensimmäiset sukat ikinä, joiden silmukkamäärää en katsonut mistään vaan mittasin ja laskin itse. Samoin ensimmäiset sukat ikinä, joiden kantapään tein vilkaisematta kertaakaan minkäänlaista kantapääohjetta. Ei ne kantapäät mitkään hyvät ole, mutta huonompiakin varmaan on. Ja tästä se opettelu pikku hiljaa lähtee.

Tämä oli minun ensimmäinen osallistuminen olympialaisiin. En vielä tiedä osallistunko toista kertaa. Sen verran kiire tuli toisella eli viimeisellä viikolla. Toisaalta, jos en olisi päässyt maaliin asti, olisi hyviä selityksiä ollut reilusti varalla: vauvan syömä ja märkä lanka, huono muisti, vääränkokoisia puikkoja, ei sopivaa mallia, väärää lankaa, nukahtaminen kesken neulomisen, pihatöiden liiallinen tekeminen neulomisen kustannuksella, kipeytynyt ranne, hidas aloitus ja 'onhan tässä vielä reilusti aikaa' -hokeminen ja luuleminen, että sitä aikaa todella on vielä reilusti.

Ja vaikka neuloin vähän niin silti kotityöt kärsivät toisella viikolla: tuvan pöytä on täynnä lankoja, neuleohjeita, saksia, langanpätkiä, neuloja, vyötteitä ynnä muuta kamaa, jääkaapissa on ollut viikon kumma haju, mutta en ole ehtinyt siivota, silittäminen on jäänyt (no joo, tämän työn tekemättä jättämiseen löytyy aina jostain hyvä syy), ruokaa en ole ehtinyt laittamaan tai hiuksia kampaamaan.

Olympiasaavutuksesta olen kiireestä ja ongelmista huolimatta iloinen ja ylpeä. Tykkään näistä asuista. Toivokin tykkää, vaikka sovitushetkellä pääsi itku. Se oli ihan vain kisaväsymystä.

Sunnuntai oli harmaa ja sateinen. Eli en tehnyt suunniteltuja pihatöitä. Sen sijaan lähdettiin Hämeenlinnaan Keskiaikamarkkinoille. Ensimmäistä kertaa. Ja mennään kyllä toistekin.

Paljon siellä oli lasitöiden kaupittelijoita sekä seppiä - toki mielenkiintoisia nekin, mutta myös paljon muuta hauskaa. Esityksistä ja hienoista keskiaikaisista puvuista puhumattakaan. Kaikesta kivasta huolimatta en ostanut juuri mitään. Vain pesupähkinöitä ja kolme luunappia. Siis ei sellaista perinteistä luunappia vaan luusta valmistettuja nappeja.

Jossakin välissä viikonloppuna tai eilen tai joskus ilmoitin itseni Sukkasatoon. Jännää. Ei se onneksi ole mikään kisa, mutta itselleni annan tietysti tavoitteita ja täytyy miettiä niitä hiukan huolellisemmin kuin Neuleolympialaisten työtä.

Olympianeuleiden kanssa minulla vaihtelee olo kovasti päivittäin. Ehdin tehdä - en ehdi - ehkä ehdin. Nyt on tilanne taas se, että ehkä ehdin. Ja se on parempi kuin aamun en ehdi.

Tällä hetkellä viidestä on valmiina tai melkein valmiina kolme. Sukat täysin valmiit, housut ja hattu viimeistelyä vaille valmiit. Kuvaushetkellä näiden valmiiden päällä oli jotain. Mutta siellä ne on.

Osa neljä eli lapaset ovat näin aluillaan. Ja tietenkin lankakerässä oli kissojen tai yhden kissan tekemä iso solmusuttu. Sitä selvittäessä meni arvokasta neulomisaikaa. Se on vähän sama kuin kaatuisi kesken juoksukisan. Vaikka kyllähän sitä kaatumisesta huolimatta saattaa voitto tulla.

Lapaset olisi pakko saada huomenna valmiiksi. Sitten on vielä kolme päivää aikaa tehdä pusero ja viimeiseen päivään voi jättää viimeistelyt. Kyllä menee jännittäväksi. Ehdinköhän? Niin ja puseron malli ja langat ovat tietenkin vielä täysin miettimättä.

Tiukasta olympiajännityksestä huolimatta arki sujuu. Veljen pojat olivat meillä lyhyessä pikahoidossa maanantaina. Meillä oli vähän kuin Tupu, Hupu ja Lupu. Huomenna on minulla hammaslääkäri. Sekin jännittää. Eikä ole kivaa. Lohduksi saatan käydä ostamassa itselleni lankaa.

Otsikon keksiminen on kamalan vaikeaa silloin, kun ei ole oikeasti mitään järkevää asia. Pitäisi kuitenkin kerrata tässä jotenkin viikon tapahtumat. Mutta miten sitä enää näin lauantaina muistaa kaikkea. Kun ei paljon mitään ole tapahtunutkaan.

Maanantaina oli neuletapaaminen Lahdessa Lankakauppa Heinissä. Kivaa oli. Sain olympianeuletta neulottua. Ja ostin lankaa vähän. Tietenkin vain tarpeeseen.

Olympianeule on edistynyt huonosti. Housut ovat nyt tuollaisessa yllä kuvatussa vaiheessa. Ne kyllä valmistuvat ennen kisojen päättymistä, mutta niiden lisäksi pitäisi vielä saada tehtyä hattu, lapaset ja pusero. Ja kun en edes vielä tiedä mistä langasta ja millä mallilla mitäkin tekisin. Taitaa olla minun suoritus näiden kisojen aikana sellainen tyypillinen suomalaisen pitkänmatkanjuoksijan suoritus: ollaan tarkkailuasemissa ja jäädään viimeiseksi, mutta silti ollaan tyytyväisiä tulokseen kun parhaamme teimme. Vaan onhan kisoja vielä viikko jäljellä. Eikä sitä ikinä tiedä minkälaista dopingia se talonmies keksii antaa.

Muuten olen viikolla ollut melkein joka ilta pihalla puro- ja kukkapenkkityömaalla. Hävittänyt perennoja ja kaivanut kuoppaa altaalle ja purolle. Tästä lisää myöhemmin.

Kaiken huonosta edistymisestä huolimatta tekisi kuitenkin mieli osallistua Sukkasatoon. Mietitään.

Myös Wellamo-opiston kurssilehti ilmestyi viikolla. Pikaisella silmäyksellä en löytänyt mitään sellaista kurssia, joka olisi heti innostanut. Huopamattokurssi kyllä, mutta se on ensi vuoden puolella. Kiva olisi nyt syksylläkin osallistua johonkin. Ilokseni kyllä huomasin, että siellä järjestetään tänä vuonna kaksi kestovaippakurssia. Eli on kestovaippojen suosio ilmeisessä nousussa. Hyvä.

Olen aloittanut blogin siivoamisen pikku hiljaa näiden päivitysten yhteydessä. Eli kategoria-osuuden putsauksen ynnä muun päivityksen. En tiedä miten tuo näkyy blogilistalla, mutta siivous jatkuu jonkun aikaa, toivottavasti se ei aiheuta häiriöitä sitä kautta blogia lukeville.

Tänään kävin kaupungilla. Mukana oli Toivo ja ystävä Noora. Ostin takki- ja housukangasta ja sain kahvia ja herkullista kakkua Nooralla. Toivo oli viime yön keppaloinnin jäljiltä väsynyt ja kiukku-piukku. Nukahti onneksi autoon jo ennen kotimatkan alkamista ja nukkui autossa vielä yli tunnin kotipihalla. Minä istuin siellä Toivon seurana ja neuloin olympianeuletta.

Nooralle tiedoksi: Kimmo antoi kakusta arvosanan 4- ja sanallinen arvio oli suussa sulavaa. Meidän mielestä sinun pitäisi voittaa kakkukilpailu tai ainakin saada kunniamaininta. Ja jos haluat tehdä vielä toisen koekakun niin me voidaan kyllä toimia koemaistajina.

Veljen poika täytti seitsemän ja aloitti koulun. Siis vastahan se syntyi. Näinkö sitä käy omankin pojan kanssa. Ihan hirvittää. Mutta synttäripippaloissa oli kivaa ja kakku oli hyvää.

Äiti on taas terveyskeskuksen vuodeosastolla. Jalat eivät oikein kanna ja nyt tutkitaan mikä on syynä. Harmittaa äidin puolesta. Ei viihdy siellä yhtään. Ja onhan se tylsä paikka olla. Toivottavasti pääsee pian pois.

Ilmoittauduin Neuleolympialaisiin Team Finlandiin tosi viime tipassa, mutta pääsin kuin pääsinkin mukaan. Olympianeuleena minulla on viisiosainen neuleasu Toivolle. Viisiosainen siksi, kun olympiarenkaitakin on viisi. Tarkoitus on tehdä hattu, lapaset, sukat, housut ja pusero. Sukat päättelyä vailla valmiina ja housujen toinen lahje melkein valmis. Hyvältä näyttää. Ainakin vielä.

Toivo hoksasi tosissaan pari päivää sitten miten ihan oikeasti noustaan seisomaan ja otetaan niitä askeleita. Nyt ei muuta kuin seisoskella. Kaikkialla ja koko ajan. Vielä kun se ymmärtäisi, että täytyy pitää kiinni seisoessa kun se tasapaino ei ihan vielä riitä muuten.

Yksi haave ja unelma on parhaillaan toteutumassa. Mies aloitti rakentamaan pihalle grillikatosta. Tai oikeastaan pihamökkiä tai jotain sen tapaista. Toiset kutsuvat niitä nimellä huvimaja. Päästään vielä tämän vuoden puolella grillailemaan katoksen alla. Vielä kun itsekin ehtisi tuohon puuhaan mukaan. Tai ainakin pihatöihin. Tarkoitus olisi saada tuohon viereen tehtyä pieni puro. Puron vamistuminen saattaa jäädä ensi kesään.

Minä olen aloittanut taas vuosittaisen siivouskierroksen sisällä. Pikku hiljaa putsailen keittiön laatikoita ja pyyhin pölyjä niistä paikoista, joista ne pyyhitään vain kerran vuodessa. Ja niistäkin, mistä ne pyyhitään useammin. Tylsää, mutta tehtävä tämäkin on joskus.

Eilen oltiin vauvatreffeillä. Minä ja Toivo tavattiin Ninnu ja Ilmari. Oli taas mukava nähdä. Ilmari oli kasvanut paljon viime kerrasta. Vaikka Toivo kyllä näytti melkoisen suurelta Ilmariin verrattuna. Sen verran on pullukampi, vaikkei ikäeroa ole kuin kuukausi. Toivo sai uuden hatun ja Toivon äiti uusia kankaita, mistä voi tehdä vaippoja ja vähän muutakin. Hyvin sujui pojilla tutustuminen, vaikka kumpikin olisivat halunneet syödä samaa pilliä. Jutustelu eli kirkuminen meni ainakin loistavasti ja kai ne toisiaan ymmärsivät kun kirkuivat aina vuoron perään.

Viimeisenä asiana kultakortti. Sain tämän Marjutilta. Hurjasti kiitoksia! Monta asiaa tuli heti mieleen, mihin sitä voisi käyttää. Esimerkiksi remonttimiehen palkkaamiseen, että mies voisi hoitaa Toivoa ja minä voisin sillä aikaa keskittyä neulomaan olympianeuleita.

1. Only 5 people are allowed to receive this award.
2. Four dedicated followers of your blog.
3. One has to be new to your blog and live in another part of the world.
4. You must link back to whoever gave you the award.

Pari pienempää neulomusta olen saanut valmiiksi asti. Toinen valmistui jo viikko sitten, toinen eilen.

Holger-nalle

Lanka: Nalle Seitsemän veljestä. 75% villa, 25% polyamidi. Kulutusarvio 80 g. Housut Gjestal Janne. 85% villa, 15% polyamidi. Kulutus noin 20 g.

Puikot no 3½.

Ohje: Ullaneuleen Sepe-nalle.

Nallesta tuli ihan söpö. Se on täytetty langanpätkillä ja yhdellä epäonnistuneella huivinalulla. Vielä jäi langanpätkiä odottamaan seuraavaa täytettävää neulosta. Ja noita pätkiähän tulee lisää aina kun joku työ valmistuu.

Petäjä-sukat

Lanka: Regia Crazy Color. 75% villa, 25% polyamidi. Kulutus noin 60 g.

Puikot no 2.

Ohje: Ullaneuleen Petäjä-sukat.

Minähän en ole sukkia koskaan osannut neuloa. Sitä kantapäätä. Opetellut olen nyt jonkin aikaa ja kyllä se alkaa kerta kerran jälkeen sujumaan. Näitä sukkia oli muutenkin mukava tehdä. Mallikerta oli helppo ja lanka kivan väristä. Sain jopa nuo raidoitukset osumaan kohdakkain. Joitakin pieniä muutoksia tein ohjeeseen. Parasta näiden tekemisessä oli se kun sai neuloa ohuilla puikoilla ohutta sukkaa. Tällaisille sukille on enemmän käyttöä kun ne mahtuvat kenkiin kunnolla. Ja näiden jälkeen kolmosen puikot ovat tuntuneet paksuilta ja kömpelöiltä. Nyt ainakin jonkun aikaa. Olen tyytyväinen.

Seuraavat sukat ovat jo valmistumassa. Hiukan pienemmät tosin. Pitäisi kyllä ennemmin jatkaa jotain keskeneräistä puseroa, mutta nyt houkuttaa nuo sukat enemmän.

Muutama kuva puutarhasta. Puutarhatöitä en ole juurikaan viime aikoina harrastanut. Paitsi jotain. Olen kitkenyt, kerännyt vadelmia, leikkinyt Toivon kanssa ja suunnitellut suuria. Ilokseni huomasin, että vihdoin pensaat ja perennat ovat suurimmassa osassa pihaa kasvaneet sen verran tuuheiksi, etteivät rikkaruohot ole päässeet kovin pahasti mellastamaan. Aikaisempina kesinä kitkemiskierroksia olen tehnyt noin kuusi kesässä. Tänä kesänä menossa vasta toinen kerta. Melkeimpä pahemmin kuin rikkaruohot on levinnyt isotähtiputki. Mutta pidän siitä ja annan sen leivitä. Ainakin jonnekin.

Isotähtiputki Astrantia major.

Erilaiset kärhöt kukkivat nyt.

Lumikärhö Clematis fargesioides 'Summer snow' kasvaa villiviinin seurassa, autotallin kupeessa ja köynnöstelineessä. Ja hyvin kasvaakin.

Pensaskärhö Clematis recta ottaa tukea kirsikkapuusta.

Kellokärhö Clematis integrifolia.

Tiukukärhö Clematis 'Hendryetta'. Taustalla näkyy valkoista isotähtiputkea.

Jalokärhö Clematis 'Ville de Lyon'. Kuvassa vasta yksi avautuva kukka. Tällä hetkellä kukkia jo runsaasti, mutta en nyt tuonne sateeseen halua mennä kuvaamaan. Olen ollut kovin epäileväinen jalokärhöjen suhteen. Kun niiden istutus- ja hoito-ohjeet ovat sen verran vaativat. Tämä ja kaksi muuta jalokärhöä meidän pihalla näyttävät kuitenkin viihtyvän hyvin huolimatta väärästä istutuksesta ja huonosta hoidosta eli lannoitteiden puutteesta. Ehkä uskallan hankkia muitakin jalokärhöjä näiden kokemusten perusteella.

Valkoisten, vaaleanpunaisten, viininpunaisten ja vaalean lilojen kukkien lisäksi puutarhasta löytyy yksi palavan punainen perenna. Palava rakkaus Lychis chalcedonica kukkii punalehtisen purppuraheisiangervon Physocarpus opulifolius 'Diabolo' edessä.

On meillä myös yksi penkillinen kelaisia kukkia ja pari muutakin väärän väristä perennaa. Mutta siellä missä ne ovat niin sopivat mukaan oikein hyvin.

Ja kyllä tänä kesänä on vielä aikomus lapiokin upottaa multaan. Muutaman alennushavun olen istuttanut, samoin humalan. Mutta vähän isompaa kaivuutyötä lapio jo kaipaa.

Viikonloppuna olisi ollut vaikka mitä kirjoitettavaa tänne, mutta nyt kun tuo hiiriasia on kunnossa, en enää muista mistä piti kirjoittaa. Tässä nyt kuitenkin jotain viime viikolta.

Valmistuneita käsitöitä on jopa yksi, mutta ei vielä kuvaa, joten siitä myöhemmin. Suunnitelmia on kyllä paljon. Vaunulenkeillä on hyvää aikaa ajatella ja niiden aikana saan joka kerta hyviä ideoita, mutta  toistaiseksi monet asiat ovat jääneet vain paperille kirjoitetuiksi ajatuksiksi. Omien ideoiden lisäksi tänään tuli postilaatikkoon uusin Suuri Käsityölehti ja olihan siinä pikavilkaisulla jotain kiinnostavaa. Kantotakki, vauvan neulottu haalari ja aikuisen liivi. Ainakin nuo.

Lankoja on tullut hankittua tässä kesän aikana aivan liian hulvattomasti. Toisaalta kohta alkaa kaksi kuivaa vuotta, sillä rahan tulo tyrehtyy kun jään kotihoidon tuelle. Eli on hyvä kun niitä lankoja on siellä varastossa. Vielä pitäisi parin isomman neuletakin verran ostaa lankaa - kun vain saisin päätettyä, että mitä väriä ja mitä lankaa. Varmaan jotain ohutta eikä ainakaan mustaa.

Lankahankintojen lisäksi olen tuhlaillut vähän liikaa muutenkin. Tilasin netistä ameriikanherkkua eli Rockin' Baby Pouch -kantopussin. On aikas kätevä ja nopea pukea. Ja jopa mies on sitä käyttänyt ja kehunut.

Muuta tosi tarpeellista vauvalle eli vaunujen pyörien venttiileihin uudet hatut. Ja kun vauva on poikavauva niin silloin jalkapalloaiheiset. Tietysti.

Viime viikolla saatiin myös vähän harmittavia uutisia. Vietiin Eemeli-kissa eläinlääkärille, kun on laihtunut kovin paljon tässä kesän aikana. Ainahan se laihtuu kesäisin, mutta ei ikinä näin paljon. Meillä meni aikaa huomata laihtuminen, kun luultiin, että Eemeli näyttää vain niin pieneltä kun on tuo Toivo tuossa iso. Vaan punnitus näytti sitten todellisen laihtumisen. Pientä lohtua asiaan tuo se, kun eläinlääkäri oli kirjoittanut epikriisiin seuraavaa: Eemeli-kissa on laihtunut kaksi kiloa. Nyt normaalipainoinen. Diagnoosiksi tuli kuitenkin ikävä munuaisten vajaatoiminta. Sitä ei voi parantaa, mutta elämän laatua ja elinikää saa parannettua ja pidennettyä ruokavaliolla. Se ruokavalio on nyt sitten sellainen, että niitä munuaiskissan ruokia ei saa marketeista eikä edes eläinkaupoista vaan ainoastaan eläinlääkäriasemilta. Ja tietysti hyvään hintaan. Niitä Eemeli syö lopun elämänsä. Onneksi ovat sellaista herkkua, että kelpaavat. Jonkun verran työtä tuottaa se kun on kaksi kissaa ja kummallakin eri ruoka, sekä vauva, joka ei saa syödä kummankaan kissan ruokaa. Ja totta kai kissat Alma ja Eemeli sekä vauva Toivo haluavat kaikki syödä Eemelin ruokaa. 

Sen kerran kun olisin tässä viikonlopun aikana päivittänyt blogia useammankin kerran (kun olisi kaikenlaista erilaista asiaa) niin hiiri hajosi. Tuo kannettavan hiiri. Nyt on uusi ja mulla tulee olkapää kipeäksi jo ajatuksestakin, että täytyy käyttää tavallista hiirtä. No totutellaan.

Mutta jos nyt aloittaisi tämän päivittämisen näistä viikonlopun tapahtumista.

Lahdessa oli maatalousnäyttely Farmari, jossa käytiin. Siellä oli näkemistä vaikka miten paljon. Meillä meni tunteja kiertelemiseen. Miehestä parasta oli maamoottori, minusta lampaat ja Toivosta jälleen kerran vaunujen muovinen osa.

Messuilta löytyi tietenkin jotain ostettavaa. Kuten messuilta yleensä. Mukaan tarttui käsin tehty penaali veljen pojalle lahjaksi, Toivolle samanlainen, käsin tehty kranssi itselle ja - hups - lankaa.

Ihanaa rasvaista ja lampaan hajuista villalankaa. Ehkä siitä tulee joskus jotain tehtyä.

Messuilla oli kivaa ja hauskaa. Ensi vuonna samainen Farmari-näyttely on Kokkolassa. Ehkä voisi mennä sinnekin.

Tänään puolestaan käytiin koko perheen voimin ja miehen veli mukana Forssassa harrasteautokokoontumisessa nimeltään Pick-Nick. Siellä ollaan käyty useana vuotena.

Vaikkei minua autot yleensä kiinnosta, niin noita vanhoja erilaisia ameriikanautoja on hauska katsella. Ja kuplavolkkareita tietysti myös. Mutta myönnetään - ihan koko aluetta en kiertänyt, vaan käytin ajan hyödyksi ja istuin neulomassa ja annoin miesten hoitaa autojenkatselutyön.

On Toivo tänään. Ensin ajattelin olla päivittämättä tätä kuukautta. Mutta kun ei tässä muutakaan ole tapahtunut ja kai nämä Toivo-päivitykset edes jotain kiinnostaa.

Onhan tässä viimeisen kuukauden aikana tullut myös jotain uutta. Eikä ihan mitään pieniä juttuja. Toivo on lähtenyt konttaamaan ja on siinä varsin vikkelä. Kuten vauvat yleensä. Myös istumasta Toivo pääsee jo liikkeelle. Eli enää ei voi vauvaa laittaa lattialle pönöttämään ja luottaa siihen, että ei se siitä mihinkään pääse. Ja äsken näytti ensimmäisen kerran menevän myös konttausasennosta istumaan. Muita akrobaattisia temppuja on kuvassa näkyvä jalan ojentaminen ja tasapainoilu, polvillaan istuminen sekä muutaman kerran seisomaan nousu tukea vasten.

Toivo vaikuttaa vauvalta, joka haluaa pelata varman päälle. Konttausasentoa ja tasapainoa Toivo harjoittelin niin kauan, että sitten kun lähti konttaamaan se oli varmaa menoa heti ensi kerrasta alkaen. Nuo kummalliset asennot ja huojuttaminen ja heiluttaminen vaikuttavat kaikki siltä, että vauva harjoittelee sitä tasapainoa ja sitten kun kaikki on kohdallaan, noustaan kunnolla ja varmasti seisomaan. Tämä olisikin kovasti minulle mieleen.

Sitten se puheen ymmärtäminen. Se on vaan niin hauska huomata, että kyllä se vauva vain oppii ymmärtämään joitakin sanoja. Etenkin hauska on huomata se, että lause 'Toivo ei saa koskea' tieteyllä äänensävyllä saa vauvan irroittamaan otteensa ja raapaisemaan päätä ja ilme on sellainen, että 'enhän minä mitään tehnyt'. Kieltäminen on tylsää, mutta onhan se mukava huomata, että kieltoa myös ymmärretään. Joskus ja etenkin väsyneenä kieltäminen saa aikaan itkun. Liikuttavaa.

Uutta on myös jokeltelu. Tähän asti se puhe on ollut sitä ääää, yyyy, prrr, mmmm ja kaikkea sellaista. Pari päivää sitten alkoi ilmestyä selkeitä tavuja. Bä-bä-bä-äbä-äbä. Ihanaa. Vaikka minun mielestäni se ensimmäinen sana tuli Toivon suusta jo kuukausia sitten ja se oli tietenkin äiti.

Käsityöpuolella on ollut kovin hiljaista. Kuten yleensä kesäisin. Ompelut ovat olleet suurelta osin vaippoja. Nyt on onneksi vaippamäärä tarpeeksi suuri, että mitään välitöntä tarvetta niiden valmistumiseen ei ole. Joten voin hyvällä omatunnolla tehdä muutakin. Ja olen tehnytkin.

Toivolle kerhokassi. Toivo ei ole missään kerhossa eikä ole sellaiseen menossakaan, mutta pitäähän se kerhokassi olla. Kun ei koskaan tiedä milloin sitä tarvitsee.

Kangas Eurokankaan pakasta olikosenytnimeltään Pomppumuumi? En ole varma. 100 % puuvillaa ja kangasta ostin sen verran paljon, että saan Toivon huoneeseen verhotkin tästä. Ihan perushuttua tuo kassi. Sisäpuoli on vuorattu Eurokankaan palalaarista ostetulla puuvillakankaalla. Vapaalla konekirjonnalla tein siihen Toivon nimenkin. Ompelukone ryttyili kovasti kirjonnan aikana. Nimi ei ole kovin siisti, mutta onneksi on sisäpuolella.

Sunnuntaina oli kummityttöni rippijuhlat. Ja ettei aivan viime tippaan olisi jäänyt, niin lahjan valmistin perjantaina ja itselle mekon lauantaina.

Olin ensin suunnitellut tekeväni juhliin hameen, mutta aikaa oli sen verran vähän, että päädyin vanhaan tuttuun liivimekkokaavaan jostakin Suuri Käsityö -lehdestä 2000-luvun alusta.

Kangas on polyesteriä tai jotain muuta keinokuitua tai eri keinokuitujen sekoitetta. Kangas on odottanut vaatteksi pääsyä jo pidemmän aikaa eli muutaman vuoden. Kuviot kankaassa on kirjailtuja.

Hyvä mekko tuli, mutta ehkä vähän liian lyhyt. Mutta allehan voi pukea toisen hameen tai housut. Ja sitten se on hyvä.

Lahjaksi tein nallen. Olen tehnyt tällä samalla kaavalla Sonjalle nallen jo 13 vuotta sitten. Ja siitä nallesta tuli tosi rakas. Se on kauhtunut aivan haperoksi, paikkailtu moneen kertaan ja täytettäkin on lisätty vuosien aikana. Edelleen se on Sonjan rakkain nalle ja unikaveri. Alkuperäinen nalle on sinivalkoraidallinen ja järkytti silloisia syntymäpäivävieraita juuri värinsä takia. Kun olisi pitänyt olla vaaleanpunainen. Sitä en tiedä järkyttikö tämä nalle ketään. Tein siitä mustan. Koska Sonja pitää mustasta nyt.

Kaava on jostain lehdestä sieltä 13 vuoden takaa. Olen kirjoittanut kaavaan NM/2, mutta en nyt saa millään päähäni mikä lehti on NM. Kangas mustaa paksua puuvillaa - vaunujen tuunauksesta ylijäänyttä. Muovisilmät. Täyte on keväällä ostettujen tyynyjen sisusta. Jouduin vähän tyhjentämään meidän uusia tyynyjä kun ne olivat niin valtavan muhkeat. Nyt meni täyte hyötykäyttöön.

Tämän nallen lisäksi annoin Sonjalle Kalevala korun Ahti-riipuksen. Ettei ihan pelkkä pehmonalle rippilahjaksi. Ja tuo riipus on kovin Sonjan tyylinen.

Innostuin vielä askartelemaan pitkästä aikaa kortinkin. Tein samalla pari synttärikorttiakin kun on loppukesällä ja syksyllä tiedossa pyöreitä vuosia täyttäviä.

Ei mitään taidonnäytteitä nämä kortit. Paperiaskartelutarvikkeita on vaikka kuinka paljon, mutta kiinnostus korttien tai muiden tekemiseen on aivan nolla. Ehkä sitten kuitenkin ne mielenkiintoisimmat ja inspiroivimmat askartelutarvikkeet puuttuvat.

Ensimmäinen matka.

Lomamatka on tehty. Se Toivon ensimmäinen ulkomaanmatka. Ja meidän vanhempien ensimmäinen ulkomaanmatka Toivon kanssa. Kaikille meille tämä oli ensimmäinen kerta Azoreilla Sao Miguelin saarella. 

Azorit.

Portugalille kuuluva autonominen alue. Alue tarkoittaa yhdeksää saarta. Sijainti on kolmen mannerlaatan kohtaamispisteessä ja minun mielestäni aivan liian keskellä Atlanttia. Sao Miguelin saarella on asukkaita noin 130 000. Lehmiä ainakin yhtä paljon.

Liikkuminen.

Finnairin lentokoneella eturivissä istuen mennen tullen. Aikaa kului reilut viisi tuntia suuntaansa. Kolmeksi päiväksi vuokrattiin auto ja kierrettiin saari osittain kahteenkin kertaan. Neljänä päivänä liikuttiin saaren pääkaupungissa jalkaisin. Toivo kulki mukana liinassa, rattaissa tai turvaistuimessa. Yhtenä päivänä kävelyä tuli niin paljon, että kunnon isot rakot ilmestyivät jalkapohjiin.

Sää.

Melkein joka päivä satoi. Ja ainakin joka yö satoi. Sade päivällä oli merkillistä tihkua. Sateenvarjoja ei käytetty, koska siinä sateessa ei kastunut. Aurinko paistoi kunnolla kahtena päivänä. Vaikkei olisi paistanut ollenkaan ei olisi haitannut. Lämpöä oli aivan riittävästi ilman aurinkoakin.

Luonto.

Se oli aivan mahtava. Upeita hortensioita kaikkialla. Kauniit kraatterijärvet. Furnasissa hieno luonnontieteellinen puutarha. Saaren koillisosassa kaunista vehreää ja vihreää. Puusaniaisia. Luonnon uima-altaita. Rikin hajuisia kuumia lähteitä. Putouksia. Linnunlaulua. Ja lehmiä joka paikassa. Ihanan kaunista. 

Ruoka.

Olen kovin nirso. Ulkomailla en yleensä ikinä syö muuta kuin kasvisruokaa, ettei tule ikäviä yllätyksiä. Täällä sitä kasvisruokaa oli vaikea löytää. Uskalsin kokeilla jotain muuta. Eli kalaa. Kaksi kertaa. Lohta ja miekkakalaa. Miekkakala oli parasta kalaa mitä olen ikinä maistanut. Toivo taas söi enimmäkseen tissimaitoa. Ja se on edelleen Toivon mielestä parasta mitä on ikinä maistanut.  

Turistit.

Niitä oli vähän. Siis oikeasti. Kyllä meitä siellä oli, mutta ei ihan tuntunut siltä, että oli menossa se kuumista kuumin turistikausi sillä saarella. Saatiin me niitä sentään kuvattua. Muitakin kuin itseämme.

Nauratti.

Hotellihuoneeseen oli sijoitettu kolmas vuode Toivoa varten. Sellainen matala heteka. Siis yhdeksän kuukauden ikäiselle vauvalle. Niin ja sekin oli hassua kun sen miekkakalapäivällisen jälkeen hotellihuoneessa haisi kuumalle lähteelle.

Pelottavaa.

Koska saarella on tuliperäistä toimintaa, minä tietysti odotin, että koska ne sammuneet tulivuoret poksahtavat. Yhtenä iltana luulin sen jo tapahtuneen, mutta minulle väitettiin sen äänen olleen ilotulitusraketti. Sete Cidades –järven lähelle rakennetun autiohotellin edessä ollut vahtikoira oli pelottava. Lentäminen pelottaa aina ja joka kerta enemmän. Varsinkin se nousu.

Nukkuminen.

Miksi hotellihuoneissa on aina maailman huonoimmat patjat ja etenkin tyynyt? Toivo nukkui meidän välissä ja yöt olivat levottomia kun oli outo paikka ja kellot sekaisin ja oli opittu uusia taitoja mitä piti harjoitella unissaan eli konttaamista. Aamuherätykset olivat ensimmäisinä aamuina ennen kello neljää. 

Harmitti.

Auton olisi voinut vuokrata neljäksi päiväksi. Ponta Delgadan kaupungissa ei sitä nähtävää ja koettavaa ja tekemistä ollut aivan kamalasti. Ja toisaalta saaren kaunis luonto olisi houkutellut. Uiminenkin jäi.

Ekologisuus.

Meidän osalta ei ollut mikään ekomatka. Jo pelkkä lentäminen on niin epäekoa. Silti en tunne siitä huonoa omaatuntoa. Toivokin käytti suurimmaksi osaksi matkan aikana kertakäyttövaippoja. Kun ei vain napannut se vaippojen käsin pesu. Kai olen jo joskus maininnut, että inhoan sitä? Niin ja varsinkin kun Toivo teki kakan vain kestovaippaan. Azoreilla puolestaan näytti roskien lajittelu olevan hyvin hanskassa. Vaikka nähtiin usein niitä monen jäteastian ryppäitä oli silti vaikea arpoa mihin pönttöön se oma roska pitäisi laittaa kun ei paikallista kieltä osattu. Käytettiin kuitenkin samoja pyyhkeitä koko viikko. (Paitsi sitä yhtä mihin jäi vähän kakkaa Toivon pyllystä.)

Tuliaiset.

Muutaman tunikan ostin ja hupparin. Toivolle hupparin ja housut. Vaatekaupoissa oli alennusmyynnit, mutta ei niitä oikein innostanut kierrellä. Paikallista käsityötä löytyi jonkin verran. Puinen lehmä ja nukke kauppahallin vanhalta papalta, jolla oli siinä oman myyntikojun yhteydessä verstas. Nyplätty pitsiliina on myös paikallista käsityötä. Niin ainakin väitettiin. Sinkkikannut ostettiin myös suoraan valmistajalta. Lankakauppa Ponta Delgadasta löytyi myös. Ja lankaa siellä oli hyllytolkulla. Suurin osa kuitenkin akryylia. Kuten kaupan kohtelias miesmyyjä ylpeänä esitti. Ja vauvalle oli omat langat. Ne olivat kuulemma pop cornia – mitä se nyt ikinä onkaan. Villaakin löytyi kun sitä kysyin. Muutaman kerän ostin. Villavalikoimassa kun oli vain yhtä laatua.  

Matkassa parasta.

Lämpö, sade, kauniit ja rehevät maisemat, luonto, kraatterijärvet, mukulakivikadut, kukat, tuore ananas, aamiaissämpylät, kohteliaat ihmiset, saaren siisteys, vähäiset turistimäärät, kiemuraiset tiet, lehmät, miekkakala, marengit, humalainen jenkkituristi, joka sanoi miehelle 'You are not a daddy, you are the father', Furnasin turisti-infon opas, kuumat lähteet, delfiinit (Vain mies näki näitä, minä en lähtenyt pienellä kiikkerällä veneellä keskelle merta. Ja täytyihän jonkun olla Toivon kanssa.), hotellihuoneen puulattiaksi väitetty laminaattilattia, Ponta Delgadan lankakaupan kohteliaat miesmyyjät, kaikki Toivosta innoissaan olleet paikalliset, joita oli paljon, lentokoneen aikataulussa ja ilmassa pysyminen, porkkanamehu, paikallinen olut (Tästäkin vain miehen kokemus.), mies ja Toivo. Mutta kaikkein parasta oli se kun Toivo oppi nousemaan seisomaan tukea vasten.

Matka oli ihana, mutta kotona on parasta.

Kirjoitin aamulla elämäni pisimmän ja puuduttavimman tekstin aiheena kestovaipat ja niiden toimivuus meillä. Lisäsin paljon kuvia ja tosi paljon linkkejä. Varmasti yli kaksi tuntia puuhasin koneella yöpaita päällä ja tukka likaisena. Se oli melkein valmis kun hiiri osui kohtaan x. Tuli iso paha mieli. Enää ei harmita. Mutta en jaksa, viitsi enkä uskalla enää samaa aihetta. Pohditaan vaippa-asiaa joskus myöhemmin. Jonkin verran kuitenkin vaippoihin liittyvää on tässäkin eli kahdet valmistuneet villahousut. Laitetaan ne nyt vaikka tähän alkuun.

Pitkälahkeiset villahousut

Lanka: Yli 20 vuotta vanhaa Vuorelman villalankaa, nimi ei tiedossa kun vyöte on hävinnyt. Raidat pirtin kehräämön hahtuvalla. 100 % villaa. Kulutus 130 g.

Puikot no 5.

Ohje: Ullaneuleen Villapöpät.

Nämä on ihanat. Menee loistavasti pitkistä housuista ja vihreitä pitkiä housuja olen Toivolle kaivannutkin. Aika paksut ovat, mutta ei haittaa. Ja tässä on loistava esimerkki siitä, että vanhatkin langat kannattaa säästää kun niille voi löytyä käyttöä joskus tulevaisuudessa. Luulen, että tämä on ihan toimivaa lankaa villahousuissa. Ainakin se pusero minkä silloin 20 vuotta sitten tein tästä langasta vanui pesukoneessa upeasti pieneksi. T-kirjain minkä takapuolelle kirjoin on tällä kertaa hyvin yksinkertainen tikkutee. Ei ollut kovin helppoa hahtuvalla kirjominen. Lanka katkesi useita kertoja ja kirosanoja tuli varmasti vieläkin enemmän.

Lyhytlahkeiset villahousut

Lanka: Kaksinkertainen virolainen hahtuva. 100 % villaa. Kulutus 50 g.

Puikot no 5.

Ohje: Ullaneuleen Villapöpät.

Ihanat ne on nämäkin. Virolainen hahtuva on ohutta, joten housuistakaan ei tule ihan niin paksut kuin esim. Pirtin kehräämön hahtuvalla. Mutta ainakin aikaisemmin virolaisesta hahtuvasta neulotut villahousut ovat olleet hyvät ja toimivat. Tämän hahtuvan sain kevään SNY-kierroksella ystävältäni Heidiltä. Tykkään kovasti tämän hahtuvan vaihtuvasta vihreä-kelta-ruskeasta väristä. Virolaisella hahtuvalla kirjominen oli helpompaa. Lanka ei katkennut aivan yhtä usein.

Tuli itselle hyvä mieli kun sai nämä eli edes jotain valmiiksi. Keskeneräisten neulomusten joukko kasvaa koko ajan. Vaikka olen luvannut itselleni, että uutta en aloita ennen kuin jotain on valmista, niin tämä on sellainen lupaus mitä en pysty näköjään pitämään. Viimeksi olen aloittanut tällä viikolla (noiden hahtuvahousujen lisäksi) kahdet sukat. Kun Ullassa oli niin monia ja niin ihania malleja. Noista ohjeista on nyt aika monta mulla tulostettuna ja odottamassa neulomista. En olisi ihan äsken uskonut, että näin paljon innostun sukkien tekemisestä.

Ja keskeneräisten neuleiden kasa suurella todennäköisyydellä kasvaa tänään tai viimeistään huomenna. Sillä sain tänään ikiomaksi uuden Novitan (kiitos Anne <3) ja siellä oli tällä kertaa aika monta sellaista mallia, mitä haluan tehdä. Yhteen ostin jo langatkin maanantaina Korialta kun olin neuletapaamisessa (kiitos seurasta, oli mukavaa <3). Tässä sitten toinen pitämätön lupaus eli se, että en osta lankaa ennen kuin olen sitä neulonut pois tarpeeksi.

Korialta ostettua vaaleanruskeaa Rose Mohairia ja keltaista Floricaa. Ylinnä saksalaista käsinvärjättyä sukkalankaa, jonka nimeä en nyt muista enkä jaksa käydä katsomassakaan. Näiden ostamisen jälkeen olen tietenkin ostanut vielä lisää lankaa oman kunnan pienestä lankakaupasta. Se tapahtui eilen. Mies oikein kuskasi minut varta vasten sinne. No, käytiin me sentää apteekissakin, ettei ihan pelkäksi langanostoreissuksi mennyt. Sieltä hain puuttuvan kerän Regia-sukkalankaa ja lisäksi toista väriä samaista Regiaa ihan siksi, että saisin alulle noita Ullan sukkia. Melkoinen kierre. Kai ostin sieltä muutakin. Nyt on tullut hamstrattua noita lankoja sellaisella urakalla, että menen jo itsekin sekaisin. 

Joka tapauksessa. Lankakorit pursuilevat. Tässä korissa ne langat, joista haluaisin tehdä just nyt ja heti jotain. Pakko kai tehdäkin, että saan sen siistimmän näköiseksi. Eikä tämä ole sitten mikään pieni eväskori vaan oikeasti iso kori.

Entäs sitten ne langat, joiden työt on kesken jossakin. Ei tämäkään ole yleensä tältä näyttänyt. On siitä sentään nuo hahtuvat saatu siirrettyä jo tehtyjen laatikkoon. Näiden lisäksi tietenkin ne laatikot missä on sitten kaikki muut langat. Niitä laatikkoja ei montaa ole.

Jostain syystä tätä koria ei enää säilytetä lattialla vaan se on tällä hetkellä keinussa. Tosin ei kai siinäkään enää kovin kauan kun kohta voi alkaa näyttää meillä tältä. Vaikka ei se siihen itse vielä pääse.

Tällä viikolla on sitten neulottu ja osteltu lankoja. Eilen saatiin vihdoin viritettyä auringonvarjo pihalle ja sen alla yritin neuloa myös. Ei onnistunut oikein. Kun minun lisäksi paikalla oli kissa ja vauva. Aivan liikaa vahtimista.

Muuta tällä viikolla tapahtunutta: Toivon kummit ja serkut piipahtivat kahvilla, tilasin netistä vauvalle jotain ja vauvalle ja itselle kantoliinan, olen käynyt äidillä, äidistä oli juttua pienessä paikallislehdessä, olen syönyt mansikan, joka löytyi omasta huonosti hoidetusta mansikkapenkistä, käytiin ravintolassa syömässä ja Toivo oli mukana ja hyvin meni, ostettiin matkalaukku, kierreltiin kaupungilla, olen nauttinut kesästä ja erityisesti nautin siitä, että mies jäi keskiviikkona pitkälle lomalle eli menee töihin vasta syyskuun puolivälin jälkeen. Ihanaa <3

Ja kyllä tässä vielä yksi neulomus tarvitsee aloittaa, että saa kesälomamatkalle mukaan jonkun sopivan matkaneuleen. Noista nyt jo aloitetuistahan ei ole mikään ole hyvä siihen tarkoitukseen.

Kiitos kaunis kaikille, jotka kertoivat miten se huugi-guugi tehdään. Nyt osataan meilläkin. Oli kyllä pakko niiden lastenrallatusten jälkeen kuunnella ihan jotain muuta ja nollata pää. Tunti huugiguugia, rillutirallutia ja lallallaata oli minulle kyllä aivan liikaa. Mutta ei auta. Kyllä kai noita rallatuksia on nyt pakko muutaman vuoden ajan kuunnella.

Mun jokapäiväinen netinkäyttökielto on ollut tehokasta. Konetta en ole joka päivä avannut. Mutta tietysti lyhytkin tauko tarkoittaa sitä, että kerralla on pakko sitten hengata täällä pitkään :O)

Olen saanut tunnustuksen Lumikilta. Iso kiitos <3 Ja kuten yleensä, minulle on vaikeaa nimetä kenelle tämän annan. Tosin tällä kertaa mukana on myös laiskuus - en jaksa alkaa miettimään ja linkittämään. Joten ojennan tämän jälleen kaikille blogin lukijoille.

Here the rules:
Säännöt:

1. The winner can put the logo on his/her blog./ Voittaja voi laittaa logon blogiinsa.

2. Link the person you received your award from./ Linkitä siihen blogiin, josta palkinnon sait.

3. Nominate at least 7 other blogs./ Nimeä vähintään 7 muuta blogia palkinnon saajiksi.

4. Put links of those blogs on yours./ Laita noiden blogien linkit sivullesi.

5. Leave a message on the blogs of the boys/girls you've nominated./ Jätä viesti blogeihin, jotka nimesit voittajiksi.

Vaikka aika ei ole mennyt netissä niin käsityöt eivät silti edisty. Mutta kesästä ollaan nautittu sitäkin enemmän. Ja jatketaan edelleen samalla tavalla. Kärpästen ja pörriäisten ihmettelyn lisäksi meillä on alkanut tapahtua.

Tukea vasten noustaan polvilleen. Seisominen tuettuna onnistuu myös jos joku siihen asentoon auttaa. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Kesästä nauttimiseen kuuluu ehdottomasti mattopyykki. Tosin minä taisin tällä kertaa pestä vain kaksi mattoa. Ja niistäkin toinen oli minikokoinen. Mutta eipä noita miehenkään pesemiä mattoja voi isoiksi sanoa.

Meillä osui tänä kesänä mattopyykki tosi nappiin. Torstaina satoi koko aamun ja päivän. Kun mies pääsi töistä alkoi aurinko pilkistellä pilvien raosta. Lähdettiin kiiruusti matonpesupaikalle. Perjantain auringonpaiste ja helle tekivät sen, että matot olivat perjantai-iltana kuivia. Mahtavaa.

Siinä perjantaina aamupäivällä katselin kun mummot ja mammat menivät kilpaa matonpesupaikalle. Siellä mahtoi olla ruuhkaa silloin. Me siis asutaan pesupaikalle menevän tien vieressä. Eikä kovin pahasti voi erehtyä mikä on meininki jos mummo polkee fillarilla sinne päin tarakka täynnä mattoja.

Perjantaina meillä oli vuorossa retki Sysmän kirjakyläpäiville. Ehdittiin sinne sen verran myöhään, että kirjanmyyntikojut torilla jo lopettelivat myyntiään. Saatiin sentään muutama lastenkirja ostettua. Ja vanha opetustaulu. Minäkin olen ala-asteella sellaisesta oppia saanut.

Eikä kai matkaa ilman hömppää. Hömpäksi osui tällä retkellä kukkaruukku.

Oli mulla neulekin mukana ajatuksella, että teen sitä matkalla. Ainuttakaan silmukkaa ei syntynyt. Mennessä oli liian kuuma ja tullessa Toivo oli kiukkuinen. Viikonloppuna sain sentään muutaman silmukan tehtyä. Tänään syntyy ehkä vähän enemmän silmukoita kun on Korialla neuletapaaminen. Nyt ei ainakaan lankaa pitäisi ostaa kun ei kerran ole kulutustakaan.

Myös ommeltavaa olisi. Mutta kun ei näitä kesäpäiviä oikein halua viettää ompelukoneen kanssa alakerran pimeässä huoneessa. Eikä siihen ole oikein intoa senkään takia kun on vaan niin kiva puuhastella tuon Toivon kanssa ja seurata sen juttuja. Ja onhan meillä myös se lastenhoitajaongelma. Kun ei ole noita mummoja. Yksi ystävä tosin lupasi lomallaan tulla hoitamaan Toivoa viikoksi. Vai sanoiko se, että viikolla?

Tänään on vuorossa ihan turhaa asiaa. Käsityöt eivät ole viime päivinä edistyneet ollenkaan. Syitä on monia: kukaan ei ole piirtänyt kaavoja tai leikannut kankaita tai kelannut puolia, se sama tyyppi ei ole kastellut ja pingottanut neulottuja kappaleita tai jaksanut hakea makuuhuoneesta uutta lankakerää kun edellinen loppui eikä ole aloittanut uusiakaan neuleita kun ei muka ole ollut sopivia puikkoja. Vaikka nyt niitä on. Eilen kävin ostamassa. Tosin ihan just sitä kokoa mitä olisin tarvinnut ei ollut. Joten taas yksi syy lisää lykätä nelomista. Ostin myös lankaa. Eihän sitä tiedä koska taas innostun tekemään jotain. Ehkä jo tänään.

Koska eilisestä päivästä vietin hyvän tovin kaupungilla tuli myös jotain ostettua. Kuvasin myös muita turhia asioita, joihin olen viimeisen kuukauden aikana vähiä rahojani sijoittanut.

Tiimarin alennusmyynnistä koritavaraa. Ja muratti numero 200 tai jotain. Pysyykö hengissä edes kesän loppuun. Kenties. Jos vain muistaisin kastella ja suihkuttaa.

Turhakesammakko myöskin Tiimarin alesta. Istuskelee sellaisen muratin seassa, jota en pysty tappamaan. Niin luulisin. En ainakaan ole koskaan kuullut punkin tuhonneen muovimurattia.

Kynttilänjalkoja Euromarketin alesta ja Lahjaliike Uniikista.

Kirjoja: Tiina Nopola ja Sinikka Nopola: Rauhallinen Erkki, Johanna Venho ja Anne Peltola: Puolukkavarvas sekä Alessandro Sannia: Maailman hauskimman ja sympaattisimman auton tarina - Kupla.

Niin ihania kirjoja. Rauhallinen Erkki - sitä minulle suositeltiin eikä turhaan, hauska kirja. Kuplan kuvia, historiaa ja nykypäivää ja vieläpä ihan suomeksi. Puolukkavarpaan loruja olen jo alkanut opettelemaan.

Hullu vauvanpullukka, anna pusu, pullapossu, äidin kulumullukka, pupupipo, lapatossu.

Vielä olisi yksi kuva kahdesta pihalinnusta. Nämä Lauran kaupasta. Ostin sieltä muutakin, mutta en tiedä mihin ne ostokset on laitettu.

Näiden kaikkien lisäksi olen tuhlannut rahaa alennusmyyntivaatteisiin itselle ja Toivolle, kankaisiin ja muihin ompelutarvikkeisiin, vispilään, pyykkipoikiin, uunivuokaan, lastenlaululevyihin ja varmasti johonkin muuhun joka on jo ehtinyt unohtua.

Eilisen kaupunkikävelyn seurauksena tänään on oikea nilkka hiukan käyttökelvoton. Mutta päivä oli kiva ja seura erityisen mukavaa, joten pienet vaivat eivät haittaa. Eikä se nilkka niin kovin käyttökelvoton ole kun ollaan jo tänä aamuna Toivon kanssa ehditty tanssahdella uuden lastenlevyn tahtiin. Saa lapsi-rukka vihdoin kuunnella oikeaa lastenmusiikkia eikä jotain jiikarjalainenkotiteollisuusviikatejuice-osastoa, jota äiti on tähän asti väittänyt lastenmusiikiksi.

Sä käsi ojenna ja taakse taivuta.
Sä käsi ojenna ja sillä piirrä ympyrä.
Sä huugi-guugi tee ja pyöri ympäri
ja sitten lopeta.

Kun vain tietäisi, että miten se huugi-guugi tehdään.